Meillä kalaisillä oli ollut puhetta, josko jo kohta perinteeksi muodostunut alkukesän kalareissu tenavien kanssa tehtäisiinkin kumiveneellä. Kohtuullisen pikaisella suunnittelulla sovittiin ajankohdaksi 5.-7.6. ja paikaksi valikoitu Iijoen yläosan koskikalastusalue. Tämä sen vuoksi, että alempanakin tulvat olivat kovat ja kokemuksemme mukaan esim. Taivalkoski-Jurmu väli ei ole isolla vedellä hääppöinen kumiveneellä laskettavaksi. Isolla vedelle vesi vain hyökyy koskien yli eikä mitään jännitystä aaltojen tms. kanssa tule. Lisäksi kalastus on aika turhaa isolla vedellä.
Torstai iltana etujoukot (2+2) lähtivät kohti Mustakoskea ja laittelivat leirin kasaan. Perässähiihtäjät (2+3) saapuivat vähempien romujen kanssa leirille myöhään illalla, mutta kalassahan oli käytävä. Todettiin, että vettä joessa oli jotain +100cm, mutta yritettävähän oli. Isompaa kalaa ei tullut, mutta saatiimpahan kokemusta. Reissussa oli siis 4 pojan koltiasta, 1 kiltti tyttö sekä 4 ukkoa ja meillä oli 3 telttaa mukana: nelilö, kolmio ja kaksio. Reissun nuoret pojat halusivat neljästään neliöön ja sinne vain – aikamoista menoa kuului välillä olevan. Pitkäksi venähtäneen iltapalan jälkeen lapset nukkumaan ja aikuiset huolehtivat vielä vähän aikaan nuotiosta.
Perjantaina herättiin puolipilviseen, joskin tuuliseen ja koleaan aamuun. Pojat heräsivät ensin ja käyttivät rannalla alamittaisen taimenen (40 cm) sekä harjuksen. Taimenen kohdalla oli ollut siinä tenavilla puhetta, että jos siltä nyt ottais sen rasvaevän pois, niin sais pitää. Mutta taimen pääsi takaisin jokeen jatkamaan kasvuaan. Järki siis voitti ahneuden – hyvä homma. Käväistiin kalassa vähän ylempänäkin, mutta ihan Niskakoskelle lähelle Jokijärveä ei viitsitty tiukan aikataulun (ja heikon kunnon) vuoksi kävellä. Kalasteltiin alaspäin jokea ja yksi yli 40 cm taimen kävi ihmettelemässä rannalla ennen kuin se jatkoi veden alle takaisin. Huonoa oli kalantulo. Ruoan aikaan aloin varmistelemaan autokyytiä Taivalkoskelta, jotta saadaan sitten haettua omat automme ylävirrasta takaisin. Tähän oli tullut vähän mutkia matkaan, mutta luotimme siihen, jotta taksilla pääsee.
Roudattiin kumivene joelle, suoritettiin pakkaus ja lähdettiin laskemaan jokea. Todella mukavat kyydit saatiin koskissa. Korkea vesi on näemmä vain hyväksi täällä yläosilla jokea. Saattoi siinä jopa etummaiset välillä vähän kastua, kun veneen kippari ohjasi varsin muutamaan kuohuun paatin. Laskimme 8-10km kohteena seuraava yöpymispaikka. Osuimme Kirstinkarin kodalle, johon sitten leiriydyimme. Kota lämpesi kivasti ja ruoan jälkeen alkoi ramaisemaan – äkkiä siis ulos ja joelle. Sitä ennen laitettiin kuitenkin pojille teltta ja sovittiin muun porukan kanssa, että katsotaan nukkumapaikat myöhemmin. Kohtuullisen tuloksettomaksi (pari haukea) jääneen kalastusrupeaman päätteeksi pojat menivät telttaan ja muut päätettiin nukkua kodassa. Lapset siis nukkumaan ja ukot huolehtivat vielä vähän aikaa taas nuotiosta. Aamuyöllä lämpötila laski pariin plus-asteeseen ja tulta kotaan lisätessäni mietitytti telttalaisten lämpötilakerroin. No, olishan ne isot pojat osanneet tulla sanomaan, jos vilu väristää.
Lauantaina aamulla nukuttiin pitkään. Teltassa alkoi kuitenkin verinen taistelu ja tämän johdosta pienimuotoinen kamppeiden pesu. Kirstinkarin verisestä taistelusta laitettiin puumerkit alueelle tuleville historian tutkijoille ihmeteltäviksi. Aamupalan jälkeen laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin laskemaan kohti kyliä. Myötä tuuli avitti suvannoissa ja reilun tunnin laskemisen jälkeen oltiinkin jo perillä. Nostettiin tavarat rannalle ja tilattiin taksi hakemaan kuskit. Autojen haun jälkeen taas pakkausta ja sitten kauppaan – lapset halusivat karkkia ja limukkaa mökille. Mökillä oltiin hyvissä ajoin saunomassa ja ruokakin ehdittiin juuri syödä ennen kuin Chammpions liigan finaali alkoi. Matsin jälkeen yöpuulle ja aamulla suoritettiin normaalit pakkaustoimet ja suorittiin kotia kohti.
Reissu oli kaiken kaikkiaan todella hieno, vaikkakin kalastuksellisesti huono. Iso vesi oli kumiveneilyn vuoksi ehdottomasti plussaa ja todettiinkin, että pätkä Jokijärveltä Tavalkoskelle kannattaa käydä laskemassa uudestaan vähän pienemmällä vedenkorkeudella. Toivottavasti ipanoille jäi hyvä muisto reissusta ja jotain oppia eräilystä ja vesillä olosta tulevaisuutta varten.
