Sunnuntai 22.6.
Etujoukot kokosivat rivinsä ja suoriutuivat matkaan puoli yksi (00:30pm) kyseistä päivää. Matka meni joutuisasti varsinkin, kun alla oli patonki eli Pösö eikä traktori. Jossain Ranuan korkeudella ennen Rovaniemen kirkonkylää hoksasimme, että TomTom navigaattorin äänetkin olivat vielä kunnossa, huolimatta siitä, että värkki pari päivää traktorin katolla Oulun keskustaa kiersikin. Ilmeisesti Simojoen reissu sen verran omistajaa väsytti, että navi jäi siihen katolle kattoraiteen pilarin viereen muutamaksi päiväksi nököttämään. Pienen valikkoratsastuksen jälkeen löysin TomTomista valikon, josta saimme itse vekottimen sulosoinnut säätää eli äänittää omat versiomme erilaisille verbaalisille ajo-ohjeille… ”kiänny vasemmalle”, ”ei se mithään”, ”seeeeuraavasta kierrähdysympyrästä … kiennähdä vasemmalle” – varsin hupaista kuskille, kun navin nuoli osoittaa oikealle.
Sodankylässä pysähdyttiin ja syötiin pitsat. Ei menny varmaan kuin 45 min siinä pysähdyksessä, fast food. Seuraavaksi juotiin kahvit Ivalon Essolla (onhan siellä Esso, onhan) ja käytiin parin päivän eväät hakemassa paikallisestä ääs-marketista. Siellä kun oli hyvä juustovalikoima. Niin, ei se Mike taas koko matkaa joutunut ajamaan, minä ajoin ainakin 135km tuosta reilun 700km matkasta. Illan kaiheessa klo 09:30pm (tasan samaan aikaan kuin vuoden 2007 reissulla) oltiin sitten Boratbockalla Siirin särkän kohdalla. Todettiin, jotta vesi on korkealla. Jos se, siis vesi, oli viime vuonna hyvä, niin nyt se oli erittäin hyvä. Sitten jatkettiin majapaikkaan eli Nuorgamin Lomakeskukseen.
Todettiin, että muutama (eli kaksi) yömyssyä on paikallaan, jotta uni tulee. Tulihan se uni, jonka jälkijoukout katkaisivat 04:00 am. Poijaat oli olleet Kitkalla muuan päivän tyhjää pyytämässä. Keitin pitkän matkan vieraille kahvit. Sulassa sovussa sitten 5 ukolla uinuttiin aamuun 4 hengen mökissä. Perin rahvasta näin ahtaasti asua kalareissulla ;=)
Maanantai 23.6.
Aikainen mato parempi kuin 10 pyytä korvassa” – uusi suomalainen sananlasku. Herättiin aamupäivällä ja lähdettiin katsastamaan paikkoja. Kalakivien yläpuoli, Miljoonasuvannon yläpuolinen niva, Palokoskea ei löydetty kun Silakka oli kuskina. Sitten katsottiin vielä Sirma. Päivä kului ja odotettiin, josko klo 18:sta lähdetään luvan ostoon ja kalalle. Sitten joku valopää keksi että ”arvontaan”. No, mentiin arvontaan 5 ukkoa. 41 arvonnassa ja kaikki 4 Oulun kaljastajaa sai särkkäluvan seuraavalle päivälle. Hesan sälli joutui, tai näkökulmasta riippuen, sai ottaa normiluvan. Käytiin Sirmassa illalla heittämässä ja em. kalamies karkuutti yhden titin. Myös reissun kuudes taiteilija suvaitsi saapua 1500km ajorupeaman jälkeen paikalle. Lähti kuulemma Naatalista ajamaan.
Palattiin hyvissä ajoin eli 01:00am mökille syömään ja nukkumaan. Noh, allekirjoittaneen ja kollegan palaveri jatkui vielä jonkun tunnin…
Tiistai 24.6.
…oltiinpahan uitun reippaina heräämään klo 06:00am reppuja pakkaamaan ja Siirin särkkää valloittamaan. Joki ja Suomen nuorahan oli täynnä vettä. Virtaama oli kovempi kuin Iijoessa tai missään ikinä (Tornionjokea ei lasketa). Meillä oli vene vuokrattuna eräältä paikallistuneelta oululaiselta. Silakka otti rennosti ja lähti poikittain soutamaan kohti Siiriä. Jos vähän matkaa olisi vielä poikittain menty, olisi Norjan rajalta Tana Brun kohdilta varman päästy rantaan. Kun Skiibbagurran festivaalit eivät olleet vielä alkaneet, kokka vain kiltisti virtaa kohti ja viistosti kohti särkkää ja perille päästiin. Haetiin, tai siis minä olin jo särkällä kannustusjoukoissa, muut rannalta särkkälle.
Aloitettiin kalastamaan Siirin monttua. Vettä oli kuulemma paljon. Kahlaaminen oli ihan persiistä. Jos tällaisella pitkän huiskealla persjalkasella vesi nousi yli polven, alko tutisuttaan. Muutama lasku laskettiin ja sitten Kota-montun ringissä saivat muutaman tapahtuma ja titin. Päätettiin Silakan kanssa siirtyä Suomen nuoraa heittämään. Pari meistä oli jo aikaisemmin kahlannut 200-300 metriä Siiriltä ylävirtaan ja koittivat tavoittaa Suomen rantaa. Ehdin laskea alempana 50m, kun se meidän porukassa Tenon kokenein saamamies nappasi hyvän kokoisen titin yläpuoleltani. Kävin toteamassa tilanteen ja perhon. Kultakoukku eli Salar tuplana ja sitten sitä samaa runkoa ja siipeä kuin männävuonna. Eli viime vuoden ottiperho perukkeen jatkeeksi minullekin. Laskun lopussa, kun Suomen puoleisessa virrassa tulee viimenen niska, ennen kuin Siirin särrkä loppuu, tärähti. Tittihän se oli. Meinasin väsytellä sen henkitoreisiin, jotta olisi helppo nostaa ylös. Ei antaneet, Kota-montulta oli jo joku lähtenhyt haavin kanssa tulemaan ja Silakka juoksi ylävirran puolelta kaveriksi: ”no, veä rannalle se”. Vedettiin sitten titti rannalle eikä turhaan väsytelty. Isompi oli kuin viime vuona saatu ja olo kuin omenalla. Ei ollut enää paineita, kun ei tullut tänäkään vuonna MP. Sai ruveta miettimään sen isomman jahtaamista, ehkä jalan.
Tunteja kalasteltiin. Pojilla oli ylempänä muutaman kerran siima kireällä, muttei ylös asti pysyneet. Silakalla ei kiinnostanut, jutteli vain sen Hubertin kanssa. Kello alkoi olla 5:00pm ja Silakalla iski inspis – heitetään. Minä lähdin alempaa ja hän ylempää. Ehdin laskea vähän aikaa ja kurkkasin, josko äijä laskee niskaan (hah haa haa). Ei laskenut enää, haavissaan kantoivat Silakan tittiä. On se heleppoa, istua nyt tuntitolkulla ja sitten kerran käydä heittämässä (oliskohan viirukiven monttu) ja sieltä sitten otti pöhölö titti. No niin, meillä oli 3 tittiä. Ei hassummin. Sitten arvottiin samat soutajat airomaan meidät takaisin Suomen puolelle.
Illalla käväistiin oikein saunassa ja tehtiin osasta lohnaa kalakeittoa, osan fileroi ammattitaidottomuudellaan allekirjoittanut ja osasta tehtiin filé-paistit seuraavalle ruoalle. Joku valopää keksi, jotta mennään arvontaan. Kaikki muut sai luvan paitsi minä. Ei haitannut, trubaduuribassotorven soittajaa ei kiinnostanut särkille lähteä, joten suunnittelimme seuraavalle päivälle muita attackeja.
Keskiviikko 25.6.
Ukot hävisivät kiireellä aamulla Särkille. Minä ja soittokunnan mies hoidettiin arkisia asioita eli rajamarket ja ALKO. Kävin itsellekin luvat, kun kaverilla jo oli. Tosin otin ”seuraavan” päivän luvan ja se piti pika-pikaa käydä mitätöimässä, jotta sain vielä tälle päivää virallisen lisenssin lohnaa onkia. Sen episodin jälkeen otettiin ja lähdettiin Sirmaan. Saatiin Pösö parkkiin ja reput siihen rantaan. Matkahan autolta rantaan on pitkä. Ainakin 5 metriä. No, joka tapauksessa aloin virittelemään värkkejäni pyyntikuntoon kun ylävirrasta lipui vastaani luokilla oleva vapa. Ja sitten perästä tuli joku lohimiehen ketale. Kalahan sillä oli kiinni. Siihen se väsytteli kireällä jarrulla lohtaan meidän kohdalle ja kyseli koukkumiestä. Molemmilla oli kokemusta tasan 0-kertaa, joten Hesan torvimies sai kunnian hankkiutua koukkausneitsyydestään eroon. Minä rohkeana miehenä kuvasin ja annoin viisaita neuvoja ”älä koukkaa siimaan”. Josko kaverini tyrisi 🙂 Ei tyrinyt, hienosti tuli lohiluokan kala koukussa ylös joesta. Oli kuulemma saamamiehen toinen lupa ja toinen lohi siitä Sirmasta, …kele.
Tästähän meillä intoa riitti laskea koko suoraa koko päivä aina padolle asti (paikalliset olivat virittäneet näin korkealla vedellä padon siihen Sirman hotspotin karikon päälle). Ei tullut mithään, mutta ei se mithään. Siinä yläpuolella heitti perhoa myös joku männävuonna elinkautisen Piltamon 2 titillä saanut polliisia pelekäävä. Ei ollut heilläkään tapahtumia. Ei tullut särkkämiehillekkään eli vaikeat olivat olosuhteet rantaonkijalle. Palattiin huviloille ja alettiin paistamaan eilisiä fileitä. Hyviä tuli. Valkosipulipotut oli myös erinomaisia, tosin niissä ei juuri valkosipuli maistunut, kun kokki pihisteli valkosipulin kanssa. Toisen porukkamme paritalokämpän vuoksi, tai oikeastaan naapurin yörauhan, siirryimme minun ja kollegani yksiöön jatkamaan inspiroivaa keskustelua. Lopulta amatöörit väsyivät ja jatkoimme kollegan kanssa pikkutunneille palaveria.
Torstai 26.6.
Tänään päätethiin, jota vaihdethaan yötuuriin. Käytiin katsomassa Tana Brun silta ja se vieressä oleva kyläkin. Ajettiin kuulemma festivaalialueen Skiibbagurran ohi. Poijaat kävivät vonkaamassa nätiltä norski-tytöltä mehua, siis ihan oikeesti mehua se esitteli sport-liikkeessä, arvelisin. Minä en 100%:lla tiedä, kun en mennyt katsomaan. Käytiin sitten ottamassa fotot sillasta ja lähettiin takaisin Suomeen tältä Norjan invaasiolta. Tuettiin lomakeskuksen isäntää ja emäntää käymällä syömässä tuhti päivällinen lomakeskuksen ravintolassa.
Kirmattiin taas Sirmaan. Keli oli kohillaan, kunnes lupa alkoi klo 07:00pm. Melkein välittömästi, muttei ihan, alkoi 15m/sek puhaltava Jäämeren vastatuuli ja uitunmoinen vesisade. Oli aivan mahtava keli harjoitella vasurilta heittoa tuuleen. Eipähän tarvinnut yrittää peruketta suoraan ja muka kalastaa. Pikkutunneilla joskus klo 02:00am tuuli alkoi hellittämään ja keli parani. Mutta muutamaa polskausta enemäpää ei Sirma meille tarjonnut. Klo 06:00am todettiin tilanne ja lähdettiin takaisin huvilalle. Nyt jäi palaveritkin vähemmälle. Mätettiin kuitenkin viimeiset graavikalat parempiin suihin. Mentiin jo klo 09:00am koisimaan.
Perjantai 27.6.
Nukutiin piiiitkäään, heräsin klo 03:00pm. Kiehautimma kollegan kanssa magaroonit ja lihapullat. Lohna oli nimittäin loppu. Keitettiin sumpit pulloon ja pakattiin reput. Paritalon puolikkaan asukit olivat vaiheessa, joten ehdimme jo klo 06:00pm takaisin Sirmaan. Siinä heiteltiin ja nähtiin jopa pari molskausta. Arvoisat kalakaverimme saapuivat muutaman 60 minuuttisen jälkeen paikalle. Pistettiin pitkä rinki pyörimään. Yhdessä kivenpyörteessä torvensoittajan perho käytiin ison mulauksen kanssa hylykäämässä. Seuraavalle, eli mestarikalastajalle, fisu tarttui jo kiinni, mutta sitten se hyväkäs löysäsi. Minä laskin siitä seuraavaksi ja se varmaan lähti kohti Ylä-Tenoa perhoni nähtyään. 20m ko. rannan vieressä olevan kiven takaa kävi jokin kala vielä mestarikalastajan perhoa tyrkkäämässä, mutta muuta ei tälle iltaa tapahtunut. Huomasin kuitenkin virkkuna kalastajana, jotta vesi oli nousulla.
Vaikka mitään tapahtumia ei yön ja aamun aikana enää tullutkaan, mainittakoon eräästä lohenkalastukseen liittyvästä erityispiirteestä nimeltään ringin aloituspaikka tahi piippuhylly tms. Meidän rinki istui laskun alapäässä, mikä on uitunmoinen virhe. Kun joku onneton päätti laske laskunsa alas asti oottomiesten kohdalle tahi ohi, tuli siitä niskan takaa niin paljon ohjeita heittämisestä/kalastamisesta/ naisten viettelemisestä, että itse kalastuksesta ei oikein tullut mitään. Laskua suorittavalla oli ainoastaan mahdollisuus todeta ”nyt lähtee muuten takaheitolla”, niin oottomiehet hiljenivät tai kyyristyivät.
Soutumiehet – tuntuivat ainakin Sirmassa olevan herrasmiehiä. Kun ukot heittävät rannalta perhoa, soutumiehet laskevat vähän kauempana. Tosin tässä saattaa olla motiivina se, että lohet nousevat vähän kauempaa rannasta näin isolla vedellä. Mutta, kun ei jaksettu ihan kokoaikaa heittää, soutumiehet kävivät vasta sitten kopaiseen rannan. Muutenkin, täydet kympit soutajille Sirmassa täytyy tältä juhannuksen jälkeiseltä viikolta antaa.
Lauantai 28.6.
Joopa joo, nelijä luppaa oli takana ja lähtö huomenna perjantaina eiku sunnuntaina edessä. Totesin illalla, jotta minuahan ei kirveelläkään saa mihinkään paikalliseen pubiin. No, se kirves löytyi, jolla minäkin lähdin. Staalon Pesä… Tällä visiitillä kun ei ole oikeastaan hyvin vähän tahi mithään tekemistä kalastuksen kanssa, niin sen selostus saapi jäädä tähän. Jotain jäi kuitenkin käteen ja ne on dokumentoitu Kalajutut-osioon.
Sunnuntai 29.6.
Käytiin lähtiessä vielä katselmoimassa Siirin särkän vesitilanne. Jos se, siis vesi, oli alkuviikosta hyvä, niin nyt se oli aivan uitun hyvä eli korkealla. Paritalon porukka jäi vielä kalaan. Pääsivät alkuviikosta Jalven särkille venhon kyydissä ja saiva muutaman titin.
Paluumatka sujui hyvin, aluksi. Mike ei joutunut ajamaan alkumatkaa pidemmälle. Jossain Rovitsun ja Ranuan välillä virkaintoinen Rovitsun konstaapeli Johanna päätti keskeyttää rauhallisesti menneen matkamme. Herra Herring oli ratissa ja kuulemma vauhti ei sopinut tälle rajoitusalueelle. Pienen potin saaneena Pösön omistaja otti ratin herra herringiltä ja eiköän tuo ..rkeleen patonki-pösö alkanut hyytyä. Todettiin, jotta kolomella pytyllä se hyväkäs yritti käydä. Ajeltiin talla pohjassa 80km/h vajaa 200km Ouluun ja päästiin juuri ja juuri perille.
Sen pituinen on se.
EPILOGI
Lohimiehet 1 ja 2 kalastavat vielä, kaikesta huolimatta. Seuraava suunniteltu reissu suuntautuu Lainiojoen latvoille kumiveneellä paikkoja koluten. Tornionjoesta ja Lainolta on kuulemma tullut lohta kasapäin. Lohimies 3 vielä arpoo lähtemistään Lainiolle. Lohimiehet 3-6 jäivät vielä Tenolle. Osa heistä aikoo käydä Kitkalla taas tyhjää pyytämässä 🙂 Lohimiehen 6 taidenäyttelyt vetävät väkeä, jos vetävät. Pösö odottaa edelleen tätä kirjoittaessani Pörhöllä huoltomiehen hellää kättä.
Reissun kuvat