Perhokalastusta ja jotain muuta

Tenojoki 2010

Tenojoki 26.6. – 4.7.2010

Lauantai 26.6.

Johtuen alkukesän vähäisestä lohenkalastusmäärästä poltteli Tenolle lähtö siinä määrin, että aikaistin lähtöä yhdellä päivällä. Tämän ei pitänyt tulla yllätyksenä kartturiksi mukaan lupautuneelle henkilölle, mutta taisi se lähtö tulla kuitenkin aika kiireellä. Joka tapauksessa klo 22:30 jälkeen traktorilla oli suuntana pohjoinen ja Nuorgam.

Sunnuntai 27.6.

Matka sujui rattoisasti ratissa ja olimme aamulla klo 6:30 Nuorgamissa herättelemässä etujoukkoja lomakeskuksen mökin lämmöstä. Etujoukot olivat ahneita ja tulleet Tenolle jo muutamia päiviä aikaisemmin lohtestamaan. Emme tietenkään varoitelleet etukäteen tulostamme, jotta saatiin pieni etulyöntiasema päivän alkuun. Yhtään ei väsyttänyt, vaikka samoilla silmillä olin ollut nyt ympärivuorokauden.

Keli oli mitä mainioin. Vettä satoi, tuulta sellainen 12-14m/s ja lämpötila +6C. Lähdettiin siitä sitten Silakan ja Mattsin kanssa katselemaan, että mihin kalalle. Mike jäi lomakeskuksen mökkiin potemaan kuumetautia. Ensin käytiin etsimässä uusi majoituspaikka eli Aslakin mökit. Todettiin, jotta edellinen porukka oli saanut Utsjoen keleistä tarpeekseen ja mökki oli jo vapaana. Käväistiin vilkaisemassa Aittikoskea, josko sinne lähdettäisiin laskut tekemään. Vaakaan tuleva vesisade pehmitti kalakaverini ja päädyimme mökille purkamaan kamppeet ja syömään.

Klo 14 lähdettiin sitten jo vähän parantuneessa säätilassa em. koskelle Mattsin ja Silakan aka Hybridi-muumin kanssa (veikeä kuva kalastajista). Ekalla laskulla minulle tarttui kiinni pöhölö titti tai pieni jalka. Kala päätti kuitenkin muutaman sekunnin jälkeen hypätä roikaista ja saman tien kala oli irti. Kalakavereilta tuli rannalta muutama tympääntynyt kommentti ”…4 min vedessä ja heti kala kiinni…”, mutta eipä tullut kala rannalle asti. Siinä heittelimme lähemmäs luvan loppuun ja palailimme mökille.

Muitakin Team Jylypyn jäseniä (koejäsen Ossi) mukaan lukien oli saapunut paikalle. Ukot olivat onkineet muutamia harjuksia, joita sitten rauhoituspäivän aattona takassa ruoaksi laiteltiin.

Maamantai 28.6.

Edessä oli siis välipäivä kalastukselle. Niille Teamin jäsenille, jotka olivat tulleet lohestamaan jo monta päivää aikaisemmin, välipäivä tuntui tulevan tarpeeseen. Päätettiin, jotta pitää lähteä katsomaan uusia paikkoja etukäteen ja Silakan kanssa kurvattiin Norjan puolen mestoja kartoittamaan.  Käytiin katsomassa Kivikoski, Osman aluetta ja Yläköngästä. Sitten palattiin ruoan laittoon ja tankkaamaan illan kalastusta varten.

Koska eräs Teamin jäsen oli päässyt siihen ikään, että testosteroni alkaa kuulemma tästä eteenpäin hänellä vähenemään, lahjoitettiin hälle kasa pilkkiperhoja sekä Silakka lausui tilanteeseen sopivan riimityksen. Eihän ne mitään tuohon luonnolliseen tilaan auta, mutta jos tulisi vähän parempi mieli.

Tämän jälkeen lähdettiin muutamalla autokunnalla alavirtaan Norjan puolelle Bildamoon. Mike jäi mökkiin potemaan kuumetautia. Veden korkeus ei ollut ehkä riittävä ko. paikan parhaaseen toimintaan, mutta usko oli kova. Tyhjän pyytämistä 6 ukon kera koko ilta ja alkuyö oli ja sitten pakkasimme autokunnan ja suunnistimme takaisin mökille.

Tiistai 29.6.

Koskapa olimme päässeet hyvissä ajoin nukkumaan, päätimme lähteä aamupäivällä tarkastamaan Vetsikosken. Silakan ja Mattsin kanssa koitettiin, mutta kahta tärppiä lukuun ottamatta paikka oli hiljainen. Pääsimme kuitenkin tuhlaamaan Silakan rahoja Eräkontion teltalle. Kahluuhousut olivat takuuajansa umpeutuessa noin 10 vuoden käytön jälkeen alkaneet vuotamaan ja herra tarvitsi uudet housut. Hyvillä mielin kaupasta lähti Silakan koipien kastumista estämään 50 euron laatupöksyt.

Palasimme mökille Nunnukan grillin kautta ja aloimme valmistautua illan ja yön aikana tapahtuvaan lohenpyyntiin. Niin ainakin uskoin, kunnes minulle ilmoitettiin, jotta Sirmaan pitäisi lähteä. On se niin ihana paikka kalastaa, melkein kuin suvantoon perhoa heittäisi. Mike jäi muuten mökkiin potemaan kuumetautia. Sirmassa koejäsen vetäisi alueen loppupätkältä kalan ja se tuomittiin meritaimeneksi. Jonkin tovin kuluttua jmpalolan onkeen otti kala, joka parin sekunnin kiinniolon jälkeen päätti ottaa hatkat eli veti 50m 2 sekunnin aikana siimaa keskivirtaan ja sylkäisi perhon pois näin, phyi. Siinä sitten pikkutunneille asti pidettiin Sirmassa rinkiä ja välissä kalastettiinkin ja ihailtiin maisemia, lohia kun ei näkynyt.

Keskiviikko 30.6.

Aamupäiväherätyksen jälkeen suuntasimme porukalla kohti Aittikoskea. Suoritimme navakassa tuulessa muutaman lyhyehkön laskun. Minulle kyllä myönnettiin jokin kunniamerkki 3 tunnin yhtäjaksoisesta vastatuuleen heittelystä, olikohan ”Aittikosken risti” tai jotain. Mike olisi varmaan heitellyt vielä pidemmän session, mutta hän oli mökillä potemassa kuumetautia. No, muutamalle kalakaverille tuli mieleen, että pitäisi lähteä Vetsikoskelle, koska siellä oli jmpalolan mukaan näkynyt lohia vedessä ja ilmassa eli mökillä käynnin ja Nunnukan grillin antimien nauttimisen jälkeen suoriuduimme sinne. Mike jäi mökkiin potemaan kuumetautia.

Pääsimme Vetsikoskelle ja aloitimme taas kalastuksen. Omalla porukalla saatiin kalastaa koko ilta ja yö. Ei näkynyt enää lohia. Ne olivat menneet jo ohi ja olivat nyt varmaan siellä Aittikoskella ;=) Soutajatkin juttelivat, että merkillisen hiljaista ollut ja jo alkuyöstä täytyi tunnustaa tosiasiat ja lopettaa siltä kertaa kalastussessio.

Torstai 1.7.

Nyt alkoi osalla kalastajia jo uskoa loppumaan. Todella heikkoa oli kalantulo ollut ja kelit olivat ihan sieltä jostain. Mattskin totesi hennossa kropassaan välipäivän tarpeellisuuden ja jäi pitämään seuraa kuumetautiselle, sille Mikelle. Päätettiin lähteä taas käväisemään Sirmassa. Jarmo oli kuulemma siellä heittämässä päivän lupaa loppuun. Hyppäsin jmpalolan kyytiin ja parin tunnin sateessa ja tuulessa paiskomisen jälkeen todettiin, että nyt vaihdetaan päivävuoroon ja suoriuduttiin takaisin mökille saunomaan ja neuvoa-antavia ottamaan.

Perjantai 2.7.

Aamulla herätys oli klo 6, myös Silakalle. Onneksi en jäänyt maailmaa parantamaan ja testosteronista juttelemaan koko yöksi, kuten kalakaverini. Tai sitten se Chasing Silver lehden painos, se jossa on se Aprilin juttu, oli miestä valvottanut.

Lähdettiin hänen kanssa sitten ajelemaan kohti Norjaa ja Biltamon kalliopaikkoja. Paikka on minulle mieleen, koska sieltähän se eka loheni ylös tuli. Vesi oli päässyt parin päivän aikana laskemaan ja kyllähän se hiukan tympäsi, että joku oli sieltä saanut korkealla vedellä 10-kiloisen. Eli taas väärään aikaan väärässä paikassa.

Kalastettiin siinä Silakan kanssa sitten koko päivä klo 17:sta asti. Muutamaa titin hyppyä lukuun ottamatta hiljaista oli. Palattiin sitten mökille tarjoamaan kuumetaudista parantuvalle Mikelle rommia. Jossain vaiheessa iltaa saimme vielä ajatuksen käydä katsomassa viimeiselle päivälle uudet ottipaikat ja kevyen 150km traktoriajelun jälkeen speksit olivat selvät.

Lauantai 3.7.

Aamulla joukko hajaantui. Toinen osa porukastamme lähti Kuopilasjokisuulle ja minä, jmpalola ja Silakka lähdimme Alakönkäälle ja vieläpä Norjan puolelle katsomaan josko jotain vielä saataisiin. Mike jäi katsomaan Aprilia mökille. Pääsimme sovitulle paikalle ja jo ekalla laskulla Silakka tartutti väkeväotteisen titin paikasta. Kalan väsytettyään ko. kalastaja vapautti titin taitavasti koskematta kalaan. Eli titti nosti rannassa päätään ja sanoi phyi. Tämän jälkeen testattiin vielä miten se vapa ja kela oikein kestää niiden heittämisen Tenon kivikkoon. Kesti se.

Tittiparven nousua kesti ja seuraavalla laskulla Silakalla oli taas kala kiinni. Tällä kertaa yritettiin vähän erilailla, mutta vielä kyljellään tittarainen sylkäisi perhon rantakivikossa suustaan, phyi. Seuraavana vuorossa titin väsytyksessä oli jmpalola. Pitkään ei mestarikalastaja titin venkuilua katsonut. Korkeasta polviasennosta kalastaja kiskaisi titin vedestä ylös ja puolen metrin korkeudella jalokala liihotti pitkälle rantakivikkoa Norjan puolta jokea.

Parin tunnin hiljaiselon jälkeen Silakka päätti taas kouluttaa yhtä tittiä vaarallisella kutuvaelluksellaan (titti siis oli kutuvaelluksellaan). Samalla kaavalla meni tämäkin eli ihan rantavedessä kala päätti sylkäistä koukun suustaan pois, phyi.

Allekirjoittaneen tapahtumat jäivät kahteen tärppiin. Aika masentavaa siinä mielessä, että tittiparven osuessa kohdalle ne hyväkkäät hyppivät suunnilleen siiman yli mutta eivät vahingossakaan tarttuneet kunnolla tarjottuun perhoon.

Pojat olivat saaneet päivän aikana Kuopilasjokisuulta pari tittiä. Myös Matts oli saanut yhden sellaisen eikä hän näin ollen päässyt vielä toteuttamaan uhkaustaan myydä lohivermeet ja aloittaa joku toinen harrastus, esim. hauen kalastusta jerkkaamalla oli päällimmäisenä listalla. Ilta kului kalakeittoa tehdessä ja päivän tapahtumia kerratessa. C&R-kalastuksestaan tunnettu phyi-mies teki porukalle muiden saamista lohista oikein lohiketon. Koejäsen ja Mike lähtivät jo kohti kotia. Onneksi Mikekin parantui juuri ennen lähtöpäivää, olis muuten mennyt koko reissu pilalle.

Sunnuntai 4.7.

Lähtöpäivä ja sosiaalieväiden tuhoaminen alkoi. Pekonit yms. terveelliset elintarvikkeet syötyämme siivosimme mökin ja keskustelimme vakavasti koejäsenen ottamisesta varsinaiseksi jäseneksi. Näin päätettiin ja samalla valtuutettiin jmpalola hankkimaan pikimiten Teamin jäsenille sponssi-takit.

Seuraavaksi kesäksi on suunnitteilla Norjan invaasio eikä kohteena olekkaan Teno. Ainahan sitä voi suunnitella ja todeta vuoden päästä olevansa taas Sirmassa meltoa virtaa ihailemassa.