Perhokalastusta ja jotain muuta

Lainiojoki 25.7. – 30.7.2008

Kuvat

Perjantai 25.7.

Olimme sopineet lähtevämme matkaan kahdella kulkuneuvolla. Toisena toimi niin useaan kertaan hyväksi todettu ja kolmen ukon varusteista täyteen pakattu traktori ja toisena erään firman paku. Ajelimme iltapäivällä Keminmaan cittarille ja täytimme kylmälaukut. Sain kunnian toimia reissun yhteiskassanvartijana ja ylimmäisenä talouspäällikkönä, joten lompsani pursusi näin alkumatkasta euroja. Budjetti oli päätä kohti 300 eur + omat eväät ja juomingit ynnä tupangit. Matka jatkui kohtuullisen rivakasti Muonioon asti, jossa majoitumme Äijäkosken lomakylään. Hinta/laatu-suhde mökkien osalta on siellä erinomainen.  Totesimme, jotta Väylällä oli reiluhkosti vettä, noin +100cm. Mitenhän Lainiojoella…

Lauantai 26.7.

Aamulla lähdettiin kohti Kilpisjärveä ja paikallista lentoasemaa. Olimme sopineet Helifliten kanssa helikopteri lennon klo 11. No, muutama sekaannushan tässä oli tullut varauksen suhteen eli väärä päivä ja kellonaika, mutta pääsimme kuitenkin lähes ajoissa ilmaan. Jo muutama viikko sitten olimme arponeet kopteriin mahtuvat kalastajat.  Meillä oli nimittäin tavaraa hiukan normaalia reissua enemmän:

  • noin 90kg painava kumivene alias ´Kursk´ + melat + perätuuppari
  • Ruotsin armeijan puolijoukkueteltta kaminan kanssa
  • joka ukolla oli rinkan lisäksi yksi ylimääräinen reppu
  • jokunen case ölöpää

Reissumme veljekset olivat arvonnassa saaneet numerot 1. ja 2. ja alias Silakka varasijan nro 3. Ei mahtunut Silakka kyytiin, kun tungimme em. tavarat, rinkat ja vapaputket kopteriin. Yllättävän hyvin tuo kopteri kuitenkin syö matkatavaraa, kun fiksusti pakkaa. Kopteri lähti kohti määränpäätä ja ajoimme toisen auton Karesuvaannon kautta Jårkastakan sillan kupeeseen ja jatkoimme toisella Pulsujärven tien päähän.

Patikkamatka Pulsujärveltä Davva-Rosto-Lainiojokien risteykseen oli kohtuullisen leppoisa. Meillä kolmella (hox! kuvassa on vain kaksi, kun yksi ottaa kuvaa :)) kaverilla ei ollut kuin kevyet päiväreput mukana. Rinkat ja raskaammathan olivat päässeet lentäen perille. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen olimmekin lähtöpaikalla, jossa veljekset olivat jo muutaman harrin saaneet ja ehtineet jonkun pienen lohenkin karkuuttaa. Etujoukot olivat laittaneet Kurskin valmiiksi. Pakkasimme loput tavarat  kyytiin ja lähdimme melomaan kohti tuntematonta.

Lainiojoen alkupätkä on kohtuullisen leppoisaa virtaa. Jokunen koskenpoikanen, mutta mitään mieltä järisyttäviä kokemuksia näinkin isolla kumiveneellä ei tullut koettua. Tosin, perämies ja kapteeni ajattivat veneen kerran kunnolla kiville.  Ensimmäisen viiden kilsan aikana joen varrella oli pari porukkaa telttoineen. Olivat varmaan patikoineet, kun ei mitään vesikulkuneuvoa rannalla näkynyt. Teimme leirin reilun pari kilometriä alemmasta porukasta, alavirtaan luonnollisesti. Teltan pystytyksen jälkeen paistoimme pihvit ja aloimme kasata pyyntivälineitä iskukuntoon.

Pari meistä suunnisti leiriltä ylävirtaan ja itse jäin laiskana leirin kohdalle. Oltiin sovittu, jotta 40cm on kalojen alamitta ja että ruokakalat ´otetaan´ heti ekana, joten tietenkin kasasin kahden käden lohivermeet ja aloin paiskomaan, jotta uuden karhea Vision tulisi tutuksi. Vähän aikaa nakeltuani ja muutaman hyvän kokoisen harrin lohiperhosta päästettyäni vaihdoin 5-luokkaan ja pintaperhoihin. Ehdin heittä leirin kohdalta pari kertaa kun iski tuplatärppi ihan rannan tuntumasta Kurskin sataman kohdalta.  Jonkun aikaa kaloja väsyteltyäni vedin rannalle 44cm ja 37cm harrit. Nyt tuli sitä ruokakalaa. Koneonkimiehetkin (2 meistä 5:stä) innostuivat näkemästään ja kohta toinen heistä sai ennätysharrinsa 45cm. Itsellä noin 40cm harjuksen tulo oli niin tolkutonta, että tunnin kalastuksen jälkeen koko homma alkoi jo tuntua vähintäänkin naurettavalta. ´Itsensä siellä pilaa´, totesi eräs kaimani ja tavallaan hän oli oikeassa. Ei tunnu enää samalta saada niitä Iijoen 30-35cm harreja.  Ylävirralta saapui lisää täydennystä savupönttöön eli nyt meillä oli toista kalaa per kalamies. Sovittiin harjuksen alamitaksi nyt 45cm. Kalasteltiin aamuun asti mutta tuota maagista 45cm ei saatu ylitettyä. Taimenia tuli vain yksi ja sekin juuri ja juuri 40cm (tosin alamitta Kiruna-kortin alueella on taimelle 35cm). Suolakalaksi se sitten laitettiin.

Sunnuntai 27.7.

Herättiin Silakan kanssa ensimmäisenä, kuten aina. Keli oli kuin morsian. +24c ja puolipilvistä. Ja nyt kun ei tuullut, sääskiä oli aivan uitusti. Kiusattiin leiripaikan rannalta harjuksia. Loputkin porukasta kopeutuivat ylös ja kokkihommasta kiinnostuneet alkoivat savustamaan harreja (ennen – jälkeen). Syötiin varsin valkuaispitoinen eväs viimeistä ruotoa myöten ja päätettiin purkaa leiri, pakata Kursk ja lähteä seuraavalle herra ”Spokin” suunnittelemalle checkpointille.

Laskimme jälleen jokea I-luokan ´koskissa´ ja pysähdyimme parin tunnin päästä kalastelemaan nätin näköistä paikkaa. Jäin kohdalle ja lähdin laskemaan alavirtaan, jälleen lohivermeet näpeissäni. Harria tuli taas joka viidennellä heitolla, mutta en antanut sen lannistaa. Olisi varmaan pitänyt laittaa siiman päähän pörhöä koossa 2/0, jotta harjukset olisivat ne jättäneet rauhaan. Muut kävivät ylävirtaa kalastamassa ja harjusta tuli. Taimen oli edelleen hukassa.

Lähdimme jälleen virran vietäväksi ja rantauduimme muutaman tunnin päästä hienolle paikalle. Samat rutiinit jatkuivat eli yksi alkoi sytytteleen tulia ja laittamaan ruokia ja loput pystyttämään sitä helevetin ruottalaislatoa alias sääskipesää.  Olimme nyt todenneet, että sääsketkin viihtyivät mielellään tuolla puolijoukkueteltan lämmössä. Tänä iltana ruoaksi oli harjus-paellaa ja valkoviiniä palan painikkeeksi.  Leirimme oli jonkinmoisen nivan alapään kohdalla, oikeastaan kosken niskalla. Kosken jakoi kahtia saari. Vastarannalla niskalla mosahti muutaman kerran isosti. Olin melkein varma, jotta lohiahan siellä menee. Kalastelimme paikkaa yöhön asti. Jossain vaiheessa muutamalla (ei minulla) hyppäsi ns. laukalle ja pullot, tervashampoolta maistuvaa halpis-tervasnapsi-kopiota myöten,  tyhjenivät rivakkaan.  Teltasta hävisi sääsket tilan täyttäneen savun vuoksi. Kipinä-mikko oli ilmeisestikin ekaa kertaa asialla.

Maanantai 28.7.

Aamulla (klo 14 heräilin) valkeni jälleen kaunis päivä. Tosin jollekin päivän alku ei tuntunut olevan niin kovin auvoisa. Jotain tekemistä asian kanssa oli ilmeisesti männä yön alkomahoolin huuruilla sekä yön huumaa todistavilla digikameroista löytyvillä taideotoksilla.  Tarkastelimme paikkaa, josko jäisimme tähän vielä kaloja kiusaamaan, mutta kalastuksellisesti paikka oli hiukan pettymys. Alavirrassa lyhyen kosken jälkeen alkoi parin kilometrin suvanto ja ylävirta oli lähinnä nivamaista aluetta. Vaikka noillakin spekseillä kaloja olisi voinut saada, päätimme jälleen uhmata alkuperäistä suunnitelmaa ja purkaa leiri ja suoriutua alavirtaan varsinaisille hotspoteille.

Muutama kilometri melottuamme, tai siis pojat melo ja minä suunnistin, joka oli melko helppoa, kun tuolta joelta oli melko vaikea eksyä… Niin, eli sitten alkoikin koskipätkät. Koskea luokkaa II perä-perään oli varmaan 10 kilometrin matkan. Sitten saavuimme erään puron suulle, joka oli jo lähellä vuonna 2006 käymiämme paikkoja.

Haeskelimme puronsuulta teltalle paikkaa ja siinä samalla ylävirrasta lipui kumivene 4 ukkoa kyydissään ja ohittivat meidät. Emme löytäneet tästä järkevää telttapaikkaa siitä puron lähettyviltä, joten päätimme jatkaa matkaa pari kilometriä alavirtaan eräälle erinomaiselle kalapaikalle. Eiköhän nuo juuri meidät ohittaneet turjakkeet olleet rantautuneet ko. paikkaan.  Rantauduttiin itsekin kilometri ylävirran puolelle ja alettiin odottamaan, josko se toinen porukka jää leirille vaiko jatkavat matkaa. Keitettiin siinä kahvit ja sovittiin, että heitellään hetki syöttiä jokeen ja odotellaan tilanteen kehittymistä. Siinä samassa se toinen porukka kokosi kamansa ja lähtivät jatkamaan matkaa alavirtaan.  Lähdin heti kävelemään tuonne paikalle ´telttapaikkaa´ katsomaan. Ehdin heittää muutaman heiton, kun siinä 15-20m etäisyydellä lohet alkoivat esitellä hyppyjä ja muita akrobaattitaitojaan.  Silakka saapui myös paikalle, ja todettiin jotta tähän on hyvä laittaa teltta, suoraan lohipoolin rantaan.

Haettiin loput porukasta ja laskettiin Kursk poolin alapäähän ja tehtiin leiri. Lähdin heittämään leirin alapuolelta kun muut aloittivat yläpuolelta. Kohta toisella veljeksistä oli 7-luokan vavassa pieni lohi kiinni. Karkasi hyväkäs pitkän väsytyksen päätteeksi. Sitten poolin aloituspaikalta iski yhdelle kala kiinni. 10 min taistelun jälkeen koukkasin kaverille 6kg uroslohen. Koska olin todella kokenut koukkaaja, uskalsin suorittaa koukkauksen siten, että kala jäi koukkuun ainoastaan toisen kyljen nahasta. Eipähän mennyt lihat piloille. Noh, se oli eka koukkaus minulle ja sain liikanimeksi niinkin hienon termin kuin ”Nahkakoukkaaja”.  Lohia meni tuon 50m pituisen poolin läpi todella tolkuton määrä. Tuollaista pintakäyntien määrää en ole edes Tenolla nähnyt. Vertailukohta on tosin ontuva, kun pari reissua Tenolla vasta käynyt. Tosin tämä pooli ei ollut mikään pysähtymispaikka, mutta kun poolin yläosassa joki madaltui ja muuttui koskeksi, niin juuri siinä kohdilla lohi varmaan haki hiukan nousureittiä. Ko. kohdalta aamuyöllä saatiin perholla vielä 4,5kg uroslohna, jonka sain taas koukata. En muuten vieläkään osunut keskelle kalaa.

Niinpä meillä oli toistakymmentä kiloa lohta suolassa. Menimme nukkumaan jokseenkin epätodellisessa metelissä. Ohi menevät lohet posahtelivat 10m telttamme ulkopuolella koko aamun ja tulevan päivän ajan.

Tiistai 29.7.

Heräilin ja tein tulet about klo 13. Silakka nousi pirteänä, sillä olihan hän ottanut jonkun ryypyn saamansa lohen kunniaksi. Ruotsin poliisikin kävi helikopterilla tervehtimässä. Lensivät pitkin jokea ja tekivät kunniakierroksen leirimme kohdalla. Liekkö salakalastajia, verkottajia tai muuten vain eksyneitä etsineet. Kuulimme nimittäin illalla leirissä pistäytyneiltä tanskalaisilta perhomiehiltä, että heidänkin kohdallaan olivat kierrosta tehneet. Aamupäivä sujui rattoisasti. Nuorempi veljeksistä paistoi räiskäleitä.  Jossain vaiheessa alkoi perinteisen kalakeiton säätäminen. Tällä kertaa kalana oli taimenen ja harrin sijasta lohta. Koko lohnan pääkin liemessä keitettiin. Hyvää tuli.

Iltapäivällä lohien meno oli hiukan rauhoittunut, mutta posahduksia näkyi tasaisesti noin 15min välein. Virppamiehetkin pääsivät kokeilemaan vermeitään lohien kanssa. Tulos oli tartutusten osalta hyvä, mutta karkutusten osalta huono tai hyvä, vai miten se meni. Olikohan niitä 6 lohta kiinni eikä yksikään tullut rantaan asti. Huomasi, ettei tuollaisella perustaimensetillä tee mitään, kun lohi päättää lähteä takaisin perämerta kohti.

Siinä illalla Silakka vielä tartutti perhoon toisen lohensa. Tämä oli pirteä ja teki jo sitten sellaisen muutaman kymmenen metrin syöksyn alavirtaan ja koitti sotkea siimat poolin alapäässä majailevan Kurskin perämoottoriin. Lopulta lohi saatiin talutettua nostopaikalle. Naaraslohi näytti olevan, joten viskattiin koukku käsistä ja alettiin catch & release –kalastajiksi. Kiruna-kortin alueella Lainio- ja Kaitumjoellahan naaraslohta ei saa tappaa tahi hallussa pitää ja meillähän oli jo tuota lohta ihan syödä asti. Toinen veljeksistä ´tailasi´ lohen rannalle. Mitattiin kohtuullisen kirkas naaraslohi 82cm ja arvioitiin painoksi 6,5-7,0 kg:aan ja sen jälkeen elvyttäjä elvytti lohen jatkamaan kutupuuhiaan.

Kokki-kolmoset aloittivat sydänyönnä edellisen kalastusrupeaman aikana eräksi otetun lohen jalostamista paremmin ihmislasten ravinnoksi kelpaavaksi. Edellisenä iltana lohta oli suolattu ja haudatattu mäthääseen, jotta se, siis lohi, säilyisi parempiin suihin. Maisteltiin graavia ja samalla nuotion vieressä otti loimua toinen pala.  Ruoan laiton lomassa yön aikana lohta taas meni läpi ihan kivasti, mutta koukkuun ne eivät enää erehtyneet.

Keskiviikko 30.7.

Oltiin sovittu tanskalaisten kanssa, jotta jätämme poolin heidän huomaan puolen päivän jälkeen, kun meillä oli joka tapauksessa lähtöpäivä käsillä.  Eivät ilmeisesti edellisenä päivänä uskaltaneet kalalle tuolla suomalaisten karvanaamojen kanssa tai sitten he olivat herrasmiehiä ja jättivät poolin meille. Pakkasimme siis kamat taas Kurskiin ja lähdettiin etenemään virran viemänä kohti autoja Jårkastakan sillalle. Tanskalaiset olivat noin 1km alavirran puolella leirillä ja kantoivat kamoja ylös lohipoolille. Olivat saaneet edellisenä yönä kaksi lohta eli ei heilläkään huono paikka kalastettavanaan ollut.

Loppumatka olikin parin vuoden takaa tuttua seutua. Tosin Ylempi Liedakkakoski oli veden korkeudesta johtuen hiukan komeampi kuin viime reissulla. Täten veti ilmeen vakavaksi sekä kapulla että peräsmiehellä. Liedakan delta-alueella jouduttiin kuitenkin Kurskia kantamaan noin 100m matkan. Sen verran matalaksi joki niissä saarten väleissä menee.  Sitten päästiin taas melomaan ja ensimmäinen suvanto ajettiin perämoottorilla. Alimmainen Liedakkakoski talutettiin ´Norjan´ puolen väylää. Olisihan sen voinut muuten laskea, mutta pintakiviä on niin paljon, että Kursk ei olisi niiden välistä taittunut. Sen jälkeen otettiin loppumatkan 9km suvanto perämoottorilla Jårkastakan kohdille. Sain toimia taas kartturina ja luotsina. Spok:ksi olivat alkaneet minua tituulerata, kun karttalla koitin kokoajan pysyä.  Jårkastakalta oli sitten vielä loppurysäksenä noin 1,5km I-II luokan koskea sillalle.

Rantauduttamme lähdin kaverin kanssa hakemaan toista autoa Pulsujärveltä ja samalla muut poppoostamme kantoivat tavarat joenpenkereelle ja pistivät Kurskista ilmat pihalle. Pakattiin autot ja ajeltiin Muonioon yöksi samaan majapaikkaan, missä olimme tulomatkallakin. Tarkoitus oli vielä kalastella torstai, mutta päädyttiin sitten ilahduttaa kotiväkeä ja tulla päivää (luvattua) aikaisemmin kotia. Ikäkö painaa?

Reissun kuvat