Perjantai 21.7.2006
Lähtö todettiin tapahtuneeksi Oulusta puolen päivän maissa ja auton keula oli suunnattu kohti pohjoista. Karesuvaannosta pyöräytettiin Ruotsin puolelle ja pysähdyttiin Vivungiin, josta jatkettiin venekyydin tarjoajan perässä Pulsujärven tietä myöten Lainiolle. Kuski ajoi ilmeisesti paikalliseen tyyliin: parhaimmillaan 120 km/h peräkärry perässä myös sitä Pulsujärven tietä. Mikellä oli tekemistä pitää minun traktori tiellä. Kuski avasi sivutien lukossa olevan portin ja pääsimme vielä autolla noin 1,5 km jokea ylävirtaan päin. Laitettiin rinkat ja ukot veneeseen ja hurautettiin alemman Liedakkakosken alle, jossa rantauduttiin. Sen jälkeen rinkat selkään ja noin 0,5 km kävely kosken niskalle, jossa pistettiin toinen vene vesille ja sillä sitten jatkettiin Liedakkaan. Oppaan ja venekuskin (joka oli muuten oppaan appiukko) mukaan meillä olisi paljon paremmat kalastuspaikat, jos menisimme joen länsirannalle (Norjan puolelle) ja näin jälkikäteen mietittynä, aivan oikeassa olivat. Jäätiin rannalle (kohtaan, johon kartoissa on merkitty polku.), josta sitten lähdettiin kävelemään ylävirtaan päin. Noin 2,5 km kävelyn jälkeen päädyttiin mukavan näköiseen mutkaan (jonka venekuskikin mainitsi hyvänä kalapaikkana) ja pystytettiin siihen leiri.
Noin klo 24:00 oltiin sitten kalavermeet niskassa ja kukin (meitä oli siis 4 ukkoa reissussa) suuntasi vähän eri suuntiin ja kohtiin jokea. Joni aloitti siitä leirin kohdalta (hotspot II) ja lähes heti oli mittataimen kiinni. Silakka suunnisti muutaman kilometrin ylävirtaan ja Mike vähän vähemmän. Mike oli ainut virpalla kalastava, muut heitti pörhöä, Itse kävelin jokea alavirtaan noin 0,5 km ja aloitin kalastuksen koskesta. Joitain mittaharreja siitä sain, mutta isompaa ei näkynyt. Pienen paussin jälkeen kävelin alueelle, jossa joki levenee ”delta”-alueeksi. Kahlailin alueen poikki lähes vastarannalle mutkaan, johon koski laski ja siinä mutkassa oli selkeästi syvempi paikka (hotspot II). Kun pääsin ko. hotspotin yläpäähän, harrit jo molskivat virrasta pinnasta jotain syöden. Itsellä oli perhoina perässä pieni musta liitsi punaisella päällä. Se kylläkin näytti jo streamerilta, kun häkilä ja kierre olivat irronneet perästä ja toimittivat nätisti siiven virkaan. Yläperhona oli vihreä pupa. Sain samoilta jalansijoilta heti 4 mittaharria, joista isoin oli 37cm. Sitten jytkähti vähän kovemmin ja luulin jo, että nyt tulee harrin osalta oma ennätys. Aika äkkiä kuitenkin hoksasin, että se mikään harri ole, taimen siellä junnaaa. Kohta oli ylhäällä 46 cm taimen. Taimenkin tuli tuolla liitsillä. Otin siis yläperhon pois sotkemasta helekutin kaunista heittoani. Sain tuosta hotspotista seuraavan parin tunnin aikana vielä 4 yli 40cm taimenta sekä useita mittaharreja.
Palasin leirille 5:00. Joni oli saanut leirin edestä ylös asti 3 taimenta, joista isoin oli ollut 46 cm. Harria me pörhömiehet oltiin saatu rutkasti ja onneksi yhtä 37cm lukuun ottamatta kaikki päästettiin pois. Olisi siinä muuten ollut syömistä. Mike ei ollut löytänyt vielä ottiviehettä, joten hänellä oli ollut hiljaisempaa. Venekuskin mukaan lusikoita sinne virvelillä kannattaisi tarjota, mutta eihän me sellaista uskottu. Normaalistihan sitä tuon kokoluokan joissa harria kalastetaan pienellä vilkulla ja taimenta vaapuilla. Nukkumaan mentiin klo 7 aikoihin. Silakka palasi ylävirran reissultaan muutama tunti sen jälkeen puukkonsa pusikkoon hukanneena. Liekkö Strohilla osuutta asiaan?
Lauantai 22.7.2006
Heräiltiin Miken kanssa aamupäivällä ja ruoan laiton lomassa suunniteltiin seuraavan illan strategiaa. Päätettiin lähteä alavirtaan sille hotspotille, jossa olin edellisenä yönä värkkäillyt. Joni ja Silakka päätyivät lähtemään mukaan. Itsellä pahimmat kalansaantipaineet olivat nyt ohi, kun ihan luonnon taimenta oli tullut saatua ja lähdinkin tutkimaan sitä delta-aluetta ja niitä pikku virtoja. Mukavan näköistä paikkaa, tuhottomasti soraikkoa, jossa lohen on oiva kutupuuhansa suorittaa. Harria oli siellä saarekkeiden välissäkin. Olin jo palaamassa takaisin hotspotille tarkastamaan tilanteen, kun yhtä sellaista pientä lirua ylittäessä menin nurin ja tökkäsin etusormen kiveen. Vieläkään (18.8.2006 tätä kirjoittaessa) ei tuo sormi taivu kunnolla. No, yhden käden kepillä heittäessä tuo ei haitannut. Hotspotilla joka ukko oli saanut tietenkin harria ja taimenta. Vihreä kuulapääpupa tuntui olevan ottavin. Lopeteltiin kalastus siinä klo 3 maissa ja palattiin leirille. Loput aamuyöstä meni hiukan viihteellä taimenta paistaessa.
Sunnuntai 23.7.2006
Nyt nukutti. Ja vähän hontelo olokin oli, kun aamuyöllä piti se Jallupullo tuhota. Klo 16:sta ylös ja illan suunnitelmana oli lähteä katsastamaan jokea ylävirtaan ja samalla vilkaista porukalla, jos Silakan puukko löytyisi. Puukon menetys näytti ukkoa kirvelevän kovastikin. Kävelimme vajaan 3 km jokivartta ensimmäiselle purolle, joka laskee jokeen. Joki oli tällä kohdalla todella mukavan näköistä harrille soveltuvaa virtaa (hotspot III). Siihen jätettiin päiväreput ja päätettiin perustaa tukikohta. Joni (alias hirvikoipi) pyyhki jo ylävirtaan. Mike oli vaihtanut vieheeksi nyt sen lusikan (olikohan joku 8cm valkoinen Tiura tms.) ja lähes ekalla heitolla tukikohdan rannalta harri kiinni. Pienen väsyttelyn jälkeen 41 cm harri ylös. Kohta samasta kohtaa samalla lusikalla 42cm taimen. Nyt siis löytyi koneongenkin päähän sopivaa purukalustoa.
Itse suunnistin vielä noin 1 km ylävirtaan. Joki leveni ja vastaan tuli pieni saari. Joni ja Silakka jäivät saareen vieressä menevän kosken alapuolelle (hotspot IV) ja minä kävelin saaren yläpäähän kosken niskalle. Joki oli niskalla todella leveä, mutta väylä meni aivan itärantaa myöten. Matalikkoa pitkin pääsin kävelemään vielä noin 100m ylävirtaan (hotspot V), josta aloitin kalastuksen. Kaloja pintoi jatkuvasti toisen rannan lähellä. Matalikkoa myöten pääsi kahlaamaan niin lähelle, että 5-luokan vavalla sai pörhöt lentämään joten kuten vastarannalle. Ensin kuulapäähän otti harri. Mittasin sen 38cm ja päästin pois, kun oltiin porukalla sovittu harrin alamitaksi 40cm. Kohta vastarannalla hyppäsi vähän isompi taimen. Muutaman heiton jälkeen taimen kelpuutti perhon ja sitten alkoi väsyttely. Kohta haavin 51 cm taimenen. Yksi kunnon täräys vielä tuli muttei mitään muita tapahtumia siiman päässä. Vähän alempana sitten hyppäsi jo iso taimen (arviolta 2-3kg). Sitä yritin useammalla eri perholla vaan ei huolinut. Palasin tukikohtaan ja siellä oli pojilla jo ollut useampi taimen rannalla käytettynä. Isompaa harria ei kuitenkaan ollut näkynyt. Alle 35 cm mittaista ihan riesaksi asti.
Tulien ja makkaranpaiston jälkeen minä ja Joni jäätiin tukikohdan kohdalle harreja kiusaamaan ja neuvoin saaren yläpuolella olevan hotspotin Mikelle. Silakka lähti mukaan. Saimme Jonin kanssa tukikohdan paikkeilta varmaan 20-30 harria puolessa tunnissa. Lähdimme valumaan alavirtaan päin ja Joni sai vielä ovelasti ja varsin suunnitellusti täsmäheittomaisesti perhon rannasta virtaan tiputtamalla 43 cm harrin. Lisäksi Joni sai vielä 51 cm taimenen.
Palasin lopun 2 km kankaiden kautta oikaisten leiripaikalle. Kello näytti olevan noin 5 aamulla. Mentiin turinoiden ja kalojen suolauksen jälkeen nukkumaan noin klo 9 am.
Maanantai 24.7.2006
Purettiin leiri, pakattiin rinkat ja lähettiin kävelemään venepaikalle kyytiä odottamaan. Joni suunnisti kompassin avulla ja me muut neuvottiin tietenkin suunnasta paljon paremmin tietävinä ”mennään liikaa oikealle”. Muutaman vitikon jälkeen todettiin, että ensi kerralla kukaan ei neuvo kompassimiehelle suuntia. Vene kyyti tuli 13:30 ihan passelisti, kun ei oltu sovittu kyydistä että klo 13 Suomen vai Ruotsin aikaan, niin kuski ilmeisesti otti ajan siitä puolesta välistä. Kuski kertoi siinä matkalla jotain Liedakan historiasta. Luonnosta olivat eläneet ja vaihtokauppataloutta aikanaan harrastaneet. Venekyydin jälkeen pakattiin romut autoon, käytiin ihastelemassa Pulsujärventien siltaa ja lähdettiin traktorilla suunnistamaan noin 125 km matka Lainio Wildmarkkiin, jossa meitä odotti mökki ja kööri muita ”kalamiehiä”.
Alempana kalasteltiin sitten vielä 4 päivää lähinnä Oksajärven lupa-alueella Taanikurkion koskilla, mutta se oli oikeastaan eri reissu.
Reissun kuvat