Perhokalastusta ja jotain muuta

Inarijoella 27.7. – 2.8.2009

Kuvat

Maanantai 27.7.

Veljekset tulivat hakemaan aamusella akateemisenvartin verran sovitusta myöhässä. Tällä kertaa kiesinä oli Jonin uudenkarhea Fordi. Suureperheen tarpeen mukaan tämä auto iso olikin ja näin kaikkien tavarat mahtuivat kyytiin suksiboxin suosiollisella avustuksella. Pysähdyttiin Iissä ja perään kurvasi Antti (vastaisuudessa motskarihemmo) V-Maxillaan. Perinteisesti ajettiin napapiirille kahville ja jossa nälkäisimmät söivät. Minun huki oli nyt ajaa dieseliä, ihan kiva tuo löpö polttoaineena. Harmi vaan, että tiukemmissa paikoissa ohituksista tulee tarkoitustaan tiukempia. Matka jatkui Sodankylän tankkauspisteen jälkeen Ivaloon, jossa sitten tutustuttiin ravintola Kultahipun ruoka- ja juoma-antimiin. Tämän jälkeen luonnollisesti lopetin ajovuoroni. Ostettiin paikallisesta ääs-marketista eväät. Siinä kaupan ovella joku paikallinen nähtävyys ilmoitti Moods:n minulta pummattuaan, jotta Inarijoesta on saatu ´punalihaista´. Eihän se auttanut kuin uskoa. Sen verran alkaa olla kokemusta, että hyvin usein ns. paikalliset saattavat ihan oikeasti neuvoa ja puhua totta näistä kalastusjutuistakin, tai sitten ei, vai mitä Joni? Tämän jälkeen matka jatkui Jarnon kuskivuorolla Inarista kohti Angelia. On se kumma, kun tiet huononee niin vauhti paranee. Motskarihemmo olikin fiksusti päättänyt ajaa kohteeseen Karigasniemen kautta.

No päästiin ehjänä Angeliin ja ostettiin sieltä 10e-alueelle luvat seuraavaksi vuorokaudeksi ja jatkettiin majoituksen tukikohtaan. Purettiin kamat autosta ja kanneltiin ne kämpille taas uudestaan purettaviksi. Varattiin meidän kalamiesten käyttöön rannan lähellä oleva pienempi kämppä. Päätettin, jotta humut majoittukoot isompaan. Kohta saatiinkin kalavermeet kasaan ja lähdettiin kohti kalapaikkoja. Majoitus oli kalliimmalla alueella ja luvat meillä edullisemmalle alueelle, joten ajelimme autolla tietä pitkin ylävirtaa eli etelää kohti. Kartasta olimme katsoneet jonkin koskipaikan ja eikun sinne. Heti kun pääsimme rantaan alkoi satamaan vettä. Ei nyt ihan esteristä, mutta ihan riittävästi. Motskarihemmokin oli erehtynyt mukaan ja ilman asianmukaista peuhari-asua, joten lainasin hälle sitten sadetakkia. No, valitsemamme kohde oli ihan persiistä, pieni matala koski, jossa ei muutama alle 20cm harria enempää tullut pinnalle asti. Joni tuomitsikin jo koko joen ihan p:ksi. Ei näkynyt lohtakaan. Sitä ihan varta vasten yritin pomperolla kaameassa vesisateessa. Puolilta öin keräsimme kamat ja palasimme kämpille makkaran paistoon. Yön alkaessa myös Pertti ja Marko saapuivat paikalle. Myöhemmin eräs humu risti äijät nukkuviksi suunnistajiksi.

Tiistai 28.7.

Pitkien 3h yöunien jälkeen nousin ylös kerrankin ensimmäisenä. Siinä hetken ihmeteltyäni kävin tarkastamassa Inarijoen paikat kämpän kohdalta. Ylävirrassa oli hieno paikka, vähän syvempi pooli. Alavirrassa joki sitten levenikin ja mataloitui (onkohan tuo oikea sana?). Tunnin pari jaksoin rannalla kässehtiä ja sittenpä muutkin kämpästä alkoi heräillä. Laitettiin vesiletku Jarnon kanssa kohdilleen. Kämppien vesi saatiin ylävirrasta tulevasta purosta tuikkaamalla siihen helevetin pitkä vesiletku ja sitä myöten puhdas vesi kämppien alueelle sitten virtasi. Jarno sai ekan vuoron köökkiporukastamme ja teki lounaaksi tuhdin munakkaan. Motskarihemmo passitettiin Norjaan etsimään pyyhettä Jonille.

Vesisadekin alkoi hieman hellittämään klo 14:sta maissa, kun kavuttiin kalavermeiden kanssa autolle kämpältä. Autolla meitä olikin vastassa muutama uusi leiriläinen ja kalamies!  Saabbi oli kuulemma tullut Angelista puoleksi ilmassa kohti kämppää, kuski oli erehtynyt luulemaan väliä ilmeisesti joksikin erikoiskokeeksi. Kartanlukijaa oli pelottanut sen verran, että oli ihan pakko ollut jotain troppia ottaa, mikä on ihan ymmärrettävää.

Met kalamiehet pääsimme taas matkaan kohti ylävirtaa ja koitimme nyt suunnistaa jälleen paremmille alueille kohti uusia elämyksiä. Ajeltiin auto jonkin (epä)virallisen soranottopaikan kupeeseen ja suunnistettiin Joelle. Jälkikäteen eli seuraavana päivänä huomasimme, ettei oltu lähelläkään sitä paikkaa mihin oli tarkoitus mennä, mutta nou hätä. Hyvä paikka se oli. Pojat vetäisi kosken niskalta useita +40cm harjuksia. Isoin taisi olla 44cm. Kala otti koneongen lisäksi hyvin perho-onkeenkin. Olipa siellä isoja ahveniakin. Itse jätin kosken niskan veljeksille (laiskuuttani, koska paikka oli niin kaukana) ja kalastelin kosken alaosaa. Sain jokusen 40cm harjuksen, jotka saivat jatkaa kasvuaan. Sitten tärähti hiukan vahvemmin. Ensin ajattelin että pöhölö-titti otti kiinni päätyperhona olevaan pieneen ´risti-kierre´-lohiperhoon, mutta pienen väsyttelyn jälkeen sain haavittua 40cm Inarijoen taimenen. Täytyy sanoa, että oli hiukan äkäisempi kala kuin sellainen perinteinen pulla-taimen. No joka tapauksessa meillä oli kalaa jo kavereillekin asti ja saman verran päästetty takaisin. Jonikin avautui antamaan synninpäästön joelle.

Palasimme siis kämpille jo alkuillasta, kun lupa loppui klo 19. Kämpillä oli sellainen rento meininki päällä. Paikalle oli suvaitseneet saapua vahvistuksena myös Rampe ja JP (pitäiskö tuossa olla väliviiva? toim. huom.). Tämä JP:hän osoittautui pienen haastattelun perusteella oikein lohimieheksi. Pitää houkutella enskesänä Tenolle äijjää. Onkohan se Silakan kanssa väleissä.  Päätimme, jotta seuraava vuorokausi on sitten välipäivä, oltiinhan jo yksi kokonainen lupa heitetty. Ja kun Jonillekin oli tuotu pyyhe Norjasta asti, päätettiin käydä myös saunassa. Sitä ennen otettiin muutama kaatoryyppy ihan herrasmiesmäisesti, kuunneltiin Pirkka-pattereiden voimalla soittimesta herrasmiesmusiikkia ja kerrottiin herrasmiesmäisiä tarinoita nuotion äärellä. Samalla savustettiin harrit ja pistin taimenen fileet graaviin. Jossain vaiheessa aamua järki voitti ja painuin nukkumaan.

Keskiviikko 29.7.

Pitkien 5h yöunien jälkeen nousin ylös kerrankin ensimmäisenä. Kohta tupakaveritkin alkoivat kyllästymään ainaiseen nukkumiseen. Joni hoiti köökkivuoroa ja teki perinteisesti harjus-paellaa. Aukaistiin valkkari ja syötiin paellat parempiin suihin. Nukkuvat suunnistajat olivat lähteneet kohti Kevoa ja Luomusjärviä, Rampella ja JP:llä poltteli luvat taskussa ja he lähtivätkin aikanaan lohiapajille. Me kolmekin lähdimme sitten kohti Karigasniemeä lupien ostoon. Matkalla nähtiin tuttujen auto Iskurasjokisuun kohdalla. Rampe oli sitten saanut siitä jo yhden pöhölön-titin. Haimme Jonin ja Jarnon kanssa 2pv lohialueen luvat ja palasimme samaan paikkaan äjien kaveriksi tahi kiusaksi, ihan miten vaan.

Tittejä meni paikan ohi ihan kivasti ja niiden eteen sitten yritettiin perhoa tarjota. Jossain vaiheessa Joni sitten saikin yhden tarttumaan. Jonkin aikaa pieni lohi malttoi koukkua maistella, mutta päätti sitten erittäin hyvistä neuvoistani huolimatta pyristellä itsensä irti ja jatkaa kohti kutualueita. Rampe ja JP lähtivät puolen yön jälkeen ja klo 02 mekin luovutettiin ja lähdettiin kohti majoitusta. Kämpillä oli sellainen rento meininki päällä. Käväistiin saunassa ja parin yömyssyn jälkeen painuimme höyhensaarille.

Torstai 30.7.

Ei helevetti, 8,5h unet ja pirteänä klo 13 ylös eli nukuttiin pommiin. Oli tarkoitus aikanaan lähteä 25e-alueelle lupia hyödyntämään, mutta turha se on rutista kun löysät on jo housuissa. Oli minun köökkivuoro ja tekaista ruoka meidän kolomen ruokaporukalle – pyttipannua poron lihalla ja kananmunaa päälle. JP:llä ja Rampella oli luvat kuivumassa käsiin eli yllättäen hekin olivat nukkuneet pommiin, siis mitä lupien päättymisaikaan tuli.  He pääsivät parituntia meitä aikaisemmin liikkeelle ja soviithiin, jotta Sammalnivassa nähdään.

Sinnepä mekin pääsimme joskus klo 18 maissa. Lohen hyppyjä näkyi jokunen ja JP karkuutti lohijalan 9,82 sekunnin hellän kiinnipidon jälkeen. Rampelta ja JP:ltä loppui lupa joten jäimme Jarnon ja Jonin kanssa paikkaa kalastamaan. Hyvin jaksoi äijät lohta yrittää noin niinku ensikertalaisiksi 2-käden vermeillä. Kalan vähäisyyden vuoksi paistoimmekin tikun nokassa possun sisäfilettä. Ihan hyvä valinta tämä oli verrattuna siihen perinteiseen grillimakkaraan. Luovutimme klo 03 ja MINÄ ajoin ainoana raittiina auton kämpille. Eipä ollut bileitä päällä joten saimme saunoa rauhassa ja alkaa aamusta nukkumaan puhtoisin ropein ja mielin.

Perjantai 31.7.

Pitkien 6h yöunien jälkeen nousin ylös kerrankin ensimmäisenä. Tähän asti olin nukkunut tuvan lattialla, mutta viime yön koitin siinä makkarin ylälaverilla koisata. Muuten hyvä paikka, mutta siellä oli kuuma ja aamulla piti hypätä tikkaiden puuttuessa 2m korkeudesta lattialle alas. Onneksi se ei ollut mithään meikäläisen urheilulliselle kropalle. Koitin jatkaa unia tuvan lattialla tutussa ja turvallisessa paikassa. Jossain vaiheessa Jukka kävi sitten jättämässä jäähyväiskortin eli lähtivät sitten Maxin kanssa etukäteen kotia ja lämpimämpiä sylejä kohti. Olivat kuulemma paluumatkalla kantaneet jotain saksalaista turistia Angeli-Inari välisen tien varressa metsästä takaisin sivistyksen pariin. Ei ollut turisteilla ollut karttaa saati kompassia kun olivat edellisenä päivänä marjaan lähteneet. Tai sitten ne olivat salakalastajia, todennäköisempääkö.

No jossain vaiheessa iltapäivää Rampe ja JP:kin keräsivät kamansa ja lähtivät kotia kohti. Me viimeiset kalamiehet jäätiin pitämään leiriä +22C kesäisessä säässä. Päätettiin paastota ja Joni keräsi muiden jättämät kierrätysesineet jätesäkkeihin viedäkseen ne Karigasniemen kauppiaalle osoittaakseen egolokisuuttaan. Pysähdyttiin matkalla Iskurasjokisuulle kuluttamaan loppuaika 25e-luvistamme. Joku paikallinen siinä kävi virpallakin kokeilemassa, mutta eipä ollut lohi kohillaan hänellekkään. Joni sai kuitenkin katkottua lohivapansa kärjen – sanoi että ´paskan myivät´, minähän sen vavan sille myin. Pitää ostaa uusi kärki, ettei se mökötä.

Kävimme hakemassa Karigasniemen kylästä uudet 10e luvat ja sen jälkeen poikkesimme tien toiselle puolelle pizzalle. Sitten päästiin asiaan ja ajettiin takaisin ylävirtaan eli etelään. Lyhyen kävelyn jälkeen olimmekin taas joen rannalla koskella, jolla meidän piti olla muuan päiviä aikaisemmin. Kosken niska oli todella hienoa aluetta ja pitkään aikaan innostuin kokeilemaan pinturia. Harrien loiskeet enteilivät pieniä kaloja, mutta yllätykseksi sieltä mitään pieniä tullutkaan. Isoin kuiville tullut oli taas sen 44cm. Yhden otin, muut päästin. Kalastelin lyhyehkön kosken alas asti. Kosken alusella olivat veljekset kalassa. Jarno oli virpallaan koittanut vetää ilmeisestikin lohelta alaleuan kuiville. Oli kuulemma alkanut ´imua´ tuntumaan siiman päässä samaan tapaan kuin uistin olisi ruohikkoon jäämässä kiinni. Siihen äijä oli alkanut nykimään ja yhtäkkiä ruohikko oli lähtenyt hirveää kyytiä kohti vastarantaa.

Siinä sitten kalasteltiin hiipuvan syönnin aikaan klo 01 asti. Joki alkoi huurustamaan ja kala ei syönyt. Ajateltiin että kohta se taas alkaa. Kohta tarkoitti sitten klo 06 aamua eli sitten alkoi harjukselle taas mato maistumaan. Jarno sai virpalla reissun suurimman 47cm harri-kalan. Minulla mieltä piristi reilu 40cm työvoitto – muutaman pinturin vaihdon jälkeen saatu harjus omien (pituus)heittotaitojeni rajamailta. Oltiin oltu kalassa klo 15 – 07 eli ihan riittävästi. Palattiin mökille, saunottiin, vähän juotiin mehua ja sitten nukkumaan.

Lauantai 1.8.

Pitkien 2,5h yöunien jälkeen nousin ylös kerrankin ensimmäisenä. Itse asiassa tämä horrostilan lyhyys johtui siitä, että tajusin olevan rytminkäännön paikka. Eli nyt piti vain valvoa ja päästä nukkumaan seuraava yö ´ihimistenaikaan´. Reissun ainoat vaeltavat erämiehet olivat saaneet Kevon reissun tehtyä ja Pertti siihen rymisteli kysymään, jotta vieläkö kalastamme. Emme, vastasin ja niinpä nukkuvat suunnistajat lähtivät kohti etelää. Tuntuivat kuitenkin olevan tyytyväisiä reissuun kun paikalliset olivat opastaneet heitä raudun oikeaoppiseen valmistamiseen tikun nokassa.

Veljekset heräsi muutaman tunnin kuluttua, kun ramelehdin siinä kämpässä vähän äänekkäämmin. Savustettiin edellisen yön saalis ja syötiin riisisörsseliä kera tomaattikeiton ja kuvattiin kuukkeleita, joita pörräsi nuotiopaikalla muutamia kappaleita. Ei selevää päivää eli valkkari korkattiin hienolle gourmee-ruoalle. Kuukkelitkin tykkäsi eväistämme. Lintujen suhteen olen bongari, paitsi silloin kun olen metsällä. Siinä sitten paistettiin pakolliset räiskäleet, saunottiin ja laitettiin paikkoja kuntoon. Illalla lueskeltiin kämpässä tarjolla olevaa sivistävää lukumateriaalia. Todettiin, että jos meidän humu-porukan reissut ovat ihmeellisiä, niin kyllä nuo partiolaiset ovat ihan omissa sfääreissään reissuillaan.

Otettiin iltasella vielä muutama drinksu ja parannettiin maailmaa. Isäukko oli pankkiurallaan kerran antanut vekselin jollekin lapin ukolle, joka kirjoitti kirjoja eräreissuistaan ja lain rajoja hipovasta ja usein ne rajat ylittävästä metsästyksestään. Tämä herra Ek oli yhden eeppoksensa sitten antanut sukuumme ja kyseisessä tuotoksessaan kirjailija kirjoitti usein ´maha oli täynnä viinaa ja olimme onnellisia´. Kirjat ja tuo lause on jäänyt teini-vuosilta hyvin mieleen ja kyllähän se suomalaiselle miehelle hyvin sopii tuo metsäläisen elämä ja miestä väkevämpi kohtuullisesti nautittuna itse kullekin.

Sunnuntai 2.8.

Sitten taas nukuttiin samoin rutiinein kuin koko reissun ajan. Heräsin ajallaan klo 03 ja tein nuotion. Aamupalaksi paistoin makkaran ja lämmitin leipää pahimpaan nälkään. Yllättävän tarmonpuuskan aikaansaannoksena kävin tiskaamassa astiat. Sitten Mr. Nukku-Matti tuli käymään ja otin 1h aamuyöunet, joiden jälkeen heräsin pirteänä ja herätin pojat

Siinä sitten pakattiin loput tavarat ja siivottiin paikat. Laitettiin kämppien ovat lukkoon ja kavuttiin kimpsuinemme autolle. Päätettiin ajaa Karigasniemen kautta kohti Inaria. Karigasniemellä ei ollut paikkaa auki aamukahveja tarjoamaan, joten ajelimme sitten kohti etelää ja kotia. Pysähdyimme paikassa nimeltä Muotkan Ruoktu. Otettiin kahvi ja munkit kahvilasta ja paikan isäntä tuli siihen rahastettuaan meitä porisuttamaan. Selvisi, jotta hänellä oli tila siinä meidän viikon asuttaman alueen vieressä. Isäntä kertoi jutut kaloista ja näytti ottivieheensä Tenon lohille. Luvattiin pitää salassa, joten eipä sitten tässä kerrota siitä enempää.

Mutta ennen tämän reissuraportin loppua se tarina pitää kertoa, miten lohen saa pysähtymään Inarijoella: Eli useampi kalastaja lähtee kosken aluselle lohiparttien noustessa ja yksi arvonnan hävinneistä passitetaan pitkät kumikengät jalassaan siihen matalaan koskeen keskelle seisomaan. Tällä voittajalla on sitten jokin metallinen esine kädessä. Kahluusauva on kevyempi kuin rautakanki. Sitä esinettä sitten kolistellaan kosken kiviin ja samalla tämän voittajan tulee kävellä jokea rannasta rantaan siten, että välillä keppi hipoo Norjan rantaa ja välillä Suomen kamaraa. Niinpä lohnat ei uskalla nousta koskeen ja jäävät siihen kosken alle odottamaan tuon yhden hullun väsymistä. Samaan aikaan nämä muut herrasmieskalastajat heittelevät ärsyttäviä pörhöjään lohien nokan eteen. Onhan se kumma jos ei pakastin täyty.

Reissun kuvat