Tenojoella 2008 - KE 25.6.

Ukot hävisivät kiireellä aamulla Särkille. Minä ja soittokunnan mies hoidettiin arkisia asioita eli rajamarket ja ALKO. Kävin itsellekin luvat, kun kaverilla jo oli. Tosin otin "seuraavan" päivän luvan ja se piti pika-pikaa käydä mitätöimässä, jotta sain vielä tälle päivää virallisen lisenssin lohnaa onkia. Sen episodin jälkeen otettiin ja lähdettiin Sirmaan. Saatiin Pösö parkkiin ja reput siihen rantaan. Matkahan autolta rantaan on pitkä. Ainakin 5 metriä. No, joka tapauksessa aloin virittelemään värkkejäni pyyntikuntoon kun ylävirrasta lipui vastaani luokilla oleva vapa. Ja sitten perästä tuli joku lohimiehen ketale. Kalahan sillä oli kiinni. Siihen se väsytteli kireällä jarrulla lohtaan meidän kohdalle ja kyseli koukkumiestä. Molemmilla oli kokemusta tasan 0-kertaa, joten Hesan torvimies sai kunnian hankkiutua koukkausneitsyydestään eroon. Minä rohkeana miehenä kuvasin ja annoin viisaita neuvoja "älä koukkaa siimaan". Josko kaverini tyrisi :) Ei tyrinyt, hienosti tuli lohiluokan kala koukussa ylös joesta. Oli kuulemma saamamiehen toinen lupa ja toinen lohi siitä Sirmasta, ...kele.

Tästähän meillä intoa riitti laskea koko suoraa koko päivä aina padolle asti (paikalliset olivat virittäneet näin korkealla vedellä padon siihen Sirman hotspotin karikon päälle). Ei tullut mithään, mutta ei se mithään. Siinä yläpuolella heitti perhoa myös joku männävuonna elinkautisen Piltamon 2 titillä saanut polliisia pelekäävä. Ei ollut heilläkään tapahtumia. Ei tullut särkkämiehillekkään eli vaikeat olivat olosuhteet rantaonkijalle. Palattiin huviloille ja alettiin paistamaan eilisiä fileitä. Hyviä tuli. Valkosipulipotut oli myös erinomaisia, tosin niissä ei juuri valkosipuli maistunut, kun kokki pihisteli valkosipulin kanssa. Toisen porukkamme paritalokämpän vuoksi, tai oikeastaan naapurin yörauhan, siirryimme minun ja kollegani yksiöön jatkamaan inspiroivaa keskustelua. Lopulta amatöörit väsyivät ja jatkoimme kollegan kanssa pikkutunneille palaveria.