Lainiojoki 25.7. 30.7.2008
LA 26.7.
Aamulla lähdettiin kohti Kilpisjärveä ja paikallista lentoasemaa. Olimme sopineet Helifliten kanssa helikopteri lennon klo 11. No, muutama sekaannushan tässä oli tullut varauksen suhteen eli väärä päivä ja kellonaika, mutta pääsimme kuitenkin lähes ajoissa ilmaan. Jo muutama viikko sitten olimme arponeet kopteriin mahtuvat kalastajat. Meillä oli nimittäin tavaraa hiukan normaalia reissua enemmän:
- noin 90kg painava kumivene alias ´Kursk´ + melat + perätuuppari
- Ruotsin armeijan puolijoukkueteltta kaminan kanssa
- joka ukolla oli rinkan lisäksi yksi ylimääräinen reppu
- jokunen case ölöpää
Reissumme veljekset olivat arvonnassa saaneet numerot 1. ja 2. ja alias Silakka varasijan nro 3. Ei mahtunut Silakka kyytiin, kun tungimme em. tavarat, rinkat ja vapaputket kopteriin. Yllättävän hyvin tuo kopteri kuitenkin syö matkatavaraa, kun fiksusti pakkaa. Kopteri lähti kohti määränpäätä ja ajoimme toisen auton Karesuvaannon kautta Jårkastakan sillan kupeeseen ja jatkoimme toisella Pulsujärven tien päähän.
Patikkamatka Pulsujärveltä Davva-Rosto-Lainiojokien risteykseen oli kohtuullisen leppoisa. Meillä kolmella (hox! kuvassa on vain kaksi, kun yksi ottaa kuvaa :)) kaverilla ei ollut kuin kevyet päiväreput mukana. Rinkat ja raskaammathan olivat päässeet lentäen perille. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen olimmekin lähtöpaikalla, jossa veljekset olivat jo muutaman harrin saaneet ja ehtineet jonkun pienen lohenkin karkuuttaa. Etujoukot olivat laittaneet Kurskin valmiiksi. Pakkasimme loput tavarat kyytiin ja lähdimme melomaan kohti tuntematonta.
Lainiojoen alkupätkä on kohtuullisen leppoisaa virtaa. Jokunen koskenpoikanen, mutta mitään mieltä järisyttäviä kokemuksia näinkin isolla kumiveneellä ei tullut koettua. Tosin, perämies ja kapteeni ajattivat veneen kerran kunnolla kiville. Ensimmäisen viiden kilsan aikana joen varrella oli pari porukkaa telttoineen. Olivat varmaan patikoineet, kun ei mitään vesikulkuneuvoa rannalla näkynyt. Teimme leirin reilun pari kilometriä alemmasta porukasta, alavirtaan luonnollisesti. Teltan pystytyksen jälkeen paistoimme pihvit ja aloimme kasata pyyntivälineitä iskukuntoon.
Pari meistä suunnisti leiriltä ylävirtaan ja itse jäin laiskana leirin kohdalle. Oltiin sovittu, jotta 40cm on kalojen alamitta ja että ruokakalat ´otetaan´ heti ekana, joten tietenkin kasasin kahden käden lohivermeet ja aloin paiskomaan, jotta uuden karhea Vision tulisi tutuksi. Vähän aikaa nakeltuani ja muutaman hyvän kokoisen harrin lohiperhosta päästettyäni vaihdoin 5-luokkaan ja pintaperhoihin. Ehdin heittä leirin kohdalta pari kertaa kun iski tuplatärppi ihan rannan tuntumasta Kurskin sataman kohdalta. Jonkun aikaa kaloja väsyteltyäni vedin rannalle 44cm ja 37cm harrit. Nyt tuli sitä ruokakalaa. Koneonkimiehetkin (2 meistä 5:stä) innostuivat näkemästään ja kohta toinen heistä sai ennätysharrinsa 45cm. Itsellä noin 40cm harjuksen tulo oli niin tolkutonta, että tunnin kalastuksen jälkeen koko homma alkoi jo tuntua vähintäänkin naurettavalta. ´Itsensä siellä pilaa´, totesi eräs kaimani ja tavallaan hän oli oikeassa. Ei tunnu enää samalta saada niitä Iijoen 30-35cm harreja. Ylävirralta saapui lisää täydennystä savupönttöön eli nyt meillä oli toista kalaa per kalamies. Sovittiin harjuksen alamitaksi nyt 45cm. Kalasteltiin aamuun asti mutta tuota maagista 45cm ei saatu ylitettyä. Taimenia tuli vain yksi ja sekin juuri ja juuri 40cm (tosin alamitta Kiruna-kortin alueella on taimelle 35cm). Suolakalaksi se sitten laitettiin.