Lainiojoki - Liedakka ja sen yläpuoliset virtaavat osat 21-24.7.2006
Perjantai 21.7.2006
Lähtö todettiin tapahtuneeksi Oulusta puolen päivän maissa ja auton keula oli suunnattu kohti pohjoista. Karesuvaannosta pyöräytettiin Ruotsin puolelle ja pysähdyttiin Vivungiin, josta jatkettiin venekyydin tarjoajan perässä Pulsujärven tietä myöten Lainiolle. Kuski ajoi ilmeisesti paikalliseen tyyliin: parhaimmillaan 120 km/h peräkärry perässä myös sitä Pulsujärven tietä. Mikellä oli tekemistä pitää minun traktori tiellä. Kuski avasi sivutien lukossa olevan portin ja pääsimme vielä autolla noin 1,5 km jokea ylävirtaan päin. Laitettiin rinkat ja ukot veneeseen ja hurautettiin alemman Liedakkakosken alle, jossa rantauduttiin. Sen jälkeen rinkat selkään ja noin 0,5 km kävely kosken niskalle, jossa pistettiin toinen vene vesille ja sillä sitten jatkettiin Liedakkaan. Oppaan ja venekuskin (joka oli muuten oppaan appiukko) mukaan meillä olisi paljon paremmat kalastuspaikat, jos menisimme joen länsirannalle (Norjan puolelle) ja näin jälkikäteen mietittynä, aivan oikeassa olivat. Jäätiin rannalle (kohtaan, johon kartoissa on merkitty polku.), josta sitten lähdettiin kävelemään ylävirtaan päin. Noin 2,5 km kävelyn jälkeen päädyttiin mukavan näköiseen mutkaan (jonka venekuskikin mainitsi hyvänä kalapaikkana) ja pystytettiin siihen leiri.
Noin klo 24:00 oltiin sitten kalavermeet niskassa ja kukin (meitä oli siis 4 ukkoa reissussa) suuntasi vähän eri suuntiin ja kohtiin jokea. Joni aloitti siitä leirin kohdalta (hotspot II) ja lähes heti oli mittataimen kiinni. Silakka suunnisti muutaman kilometrin ylävirtaan ja Mike vähän vähemmän. Mike oli ainut virpalla kalastava, muut heitti pörhöä, Itse kävelin jokea alavirtaan noin 0,5 km ja aloitin kalastuksen koskesta. Joitain mittaharreja siitä sain, mutta isompaa ei näkynyt. Pienen paussin jälkeen kävelin alueelle, jossa joki levenee "delta"-alueeksi. Kahlailin alueen poikki lähes vastarannalle mutkaan, johon koski laski ja siinä mutkassa oli selkeästi syvempi paikka (hotspot II). Kun pääsin ko. hotspotin yläpäähän, harrit jo molskivat virrasta pinnasta jotain syöden. Itsellä oli perhoina perässä pieni musta liitsi punaisella päällä. Se kylläkin näytti jo streamerilta, kun häkilä ja kierre olivat irronneet perästä ja toimittivat nätisti siiven virkaan. Yläperhona oli vihreä pupa. Sain samoilta jalansijoilta heti 4 mittaharria, joista isoin oli 37cm. Sitten jytkähti vähän kovemmin ja luulin jo, että nyt tulee harrin osalta oma ennätys. Aika äkkiä kuitenkin hoksasin, että se mikään harri ole, taimen siellä junnaaa. Kohta oli ylhäällä 46 cm taimen. Taimenkin tuli tuolla liitsillä. Otin siis yläperhon pois sotkemasta helekutin kaunista heittoani. Sain tuosta hotspotista seuraavan parin tunnin aikana vielä 4 yli 40cm taimenta sekä useita mittaharreja.
Palasin leirille 5:00. Joni oli saanut leirin edestä ylös asti 3 taimenta, joista isoin oli ollut 46 cm. Harria me pörhömiehet oltiin saatu rutkasti ja onneksi yhtä 37cm lukuun ottamatta kaikki päästettiin pois. Olisi siinä muuten ollut syömistä. Mike ei ollut löytänyt vielä ottiviehettä, joten hänellä oli ollut hiljaisempaa. Venekuskin mukaan lusikoita sinne virvelillä kannattaisi tarjota, mutta eihän me sellaista uskottu. Normaalistihan sitä tuon kokoluokan joissa harria kalastetaan pienellä vilkulla ja taimenta vaapuilla. Nukkumaan mentiin klo 7 aikoihin. Silakka palasi ylävirran reissultaan muutama tunti sen jälkeen puukkonsa pusikkoon hukanneena. Liekkö Strohilla osuutta asiaan?
PE 21.7.2006 | LA 22.7.2006 | SU 23.7.2006 | MA 24.7.2006 | Kuvia |