TI 28.7.
Pitkien 3h yöunien jälkeen nousin ylös kerrankin ensimmäisenä. Siinä hetken ihmeteltyäni kävin tarkastamassa Inarijoen paikat kämpän kohdalta. Ylävirrassa oli hieno paikka, vähän syvempi pooli. Alavirrassa joki sitten levenikin ja mataloitui (onkohan tuo oikea sana?). Tunnin pari jaksoin rannalla kässehtiä ja sittenpä muutkin kämpästä alkoi heräillä. Laitettiin vesiletku Jarnon kanssa kohdilleen. Kämppien vesi saatiin ylävirrasta tulevasta purosta tuikkaamalla siihen helevetin pitkä vesiletku ja sitä myöten puhdas vesi kämppien alueelle sitten virtasi. Jarno sai ekan vuoron köökkiporukastamme ja teki lounaaksi tuhdin munakkaan. Motskarihemmo passitettiin Norjaan etsimään pyyhettä Jonille.
Vesisadekin alkoi hieman hellittämään klo 14:sta maissa, kun kavuttiin kalavermeiden kanssa autolle kämpältä. Autolla meitä olikin vastassa muutama uusi leiriläinen ja kalamies! Saabbi oli kuulemma tullut Angelista puoleksi ilmassa kohti kämppää, kuski oli erehtynyt luulemaan väliä ilmeisesti joksikin erikoiskokeeksi. Kartanlukijaa oli pelottanut sen verran, että oli ihan pakko ollut jotain troppia ottaa, mikä on ihan ymmärrettävää.
Met kalamiehet pääsimme taas matkaan kohti ylävirtaa ja koitimme nyt suunnistaa jälleen paremmille alueille kohti uusia elämyksiä. Ajeltiin auto jonkin (epä)virallisen soranottopaikan kupeeseen ja suunnistettiin Joelle. Jälkikäteen eli seuraavana päivänä huomasimme, ettei oltu lähelläkään sitä paikkaa mihin oli tarkoitus mennä, mutta nou hätä. Hyvä paikka se oli. Pojat vetäisi kosken niskalta useita +40cm harjuksia. Isoin taisi olla 44cm. Kala otti koneongen lisäksi hyvin perho-onkeenkin. Olipa siellä isoja ahveniakin. Itse jätin kosken niskan veljeksille (laiskuuttani, koska paikka oli niin kaukana) ja kalastelin kosken alaosaa. Sain jokusen 40cm harjuksen, jotka saivat jatkaa kasvuaan. Sitten tärähti hiukan vahvemmin. Ensin ajattelin että pöhölö-titti otti kiinni päätyperhona olevaan pieneen ´risti-kierre´-lohiperhoon, mutta pienen väsyttelyn jälkeen sain haavittua 40cm Inarijoen taimenen. Täytyy sanoa, että oli hiukan äkäisempi kala kuin sellainen perinteinen pulla-taimen. No joka tapauksessa meillä oli kalaa jo kavereillekin asti ja saman verran päästetty takaisin. Jonikin avautui antamaan synninpäästön joelle.
Palasimme siis kämpille jo alkuillasta, kun lupa loppui klo 19. Kämpillä oli sellainen rento meininki päällä. Paikalle oli suvaitseneet saapua vahvistuksena myös Rampe ja JP (pitäiskö tuossa olla väliviiva? toim. huom.). Tämä JP:hän osoittautui pienen haastattelun perusteella oikein lohimieheksi. Pitää houkutella enskesänä Tenolle äijjää. Onkohan se Silakan kanssa väleissä. Päätimme, jotta seuraava vuorokausi on sitten välipäivä, oltiinhan jo yksi kokonainen lupa heitetty. Ja kun Jonillekin oli tuotu pyyhe Norjasta asti, päätettiin käydä myös saunassa. Sitä ennen otettiin muutama kaatoryyppy ihan herrasmiesmäisesti, kuunneltiin Pirkka-pattereiden voimalla soittimesta herrasmiesmusiikkia ja kerrottiin herrasmiesmäisiä tarinoita nuotion äärellä. Samalla savustettiin harrit ja pistin taimenen fileet graaviin. Jossain vaiheessa aamua järki voitti ja painuin nukkumaan.