LA 1.8.

Pitkien 2,5h yöunien jälkeen nousin ylös kerrankin ensimmäisenä. Itse asiassa tämä horrostilan lyhyys johtui siitä, että tajusin olevan rytminkäännön paikka. Eli nyt piti vain valvoa ja päästä nukkumaan seuraava yö ´ihimistenaikaan´. Reissun ainoat vaeltavat erämiehet olivat saaneet Kevon reissun tehtyä ja Pertti siihen rymisteli kysymään, jotta vieläkö kalastamme. Emme, vastasin ja niinpä nukkuvat suunnistajat lähtivät kohti etelää. Tuntuivat kuitenkin olevan tyytyväisiä reissuun kun paikalliset olivat opastaneet heitä raudun oikeaoppiseen valmistamiseen tikun nokassa.

Veljekset heräsi muutaman tunnin kuluttua, kun ramelehdin siinä kämpässä vähän äänekkäämmin. Savustettiin edellisen yön saalis ja syötiin riisisörsseliä kera tomaattikeiton ja kuvattiin kuukkeleita, joita pörräsi nuotiopaikalla muutamia kappaleita. Ei selevää päivää eli valkkari korkattiin hienolle gourmee-ruoalle. Kuukkelitkin tykkäsi eväistämme. Lintujen suhteen olen bongari, paitsi silloin kun olen metsällä. Siinä sitten paistettiin pakolliset räiskäleet, saunottiin ja laitettiin paikkoja kuntoon. Illalla lueskeltiin kämpässä tarjolla olevaa sivistävää lukumateriaalia. Todettiin, että jos meidän humu-porukan reissut ovat ihmeellisiä, niin kyllä nuo partiolaiset ovat ihan omissa sfääreissään reissuillaan.

Otettiin iltasella vielä muutama drinksu ja parannettiin maailmaa. Isäukko oli pankkiurallaan kerran antanut vekselin jollekin lapin ukolle, joka kirjoitti kirjoja eräreissuistaan ja lain rajoja hipovasta ja usein ne rajat ylittävästä metsästyksestään. Tämä herra Ek oli yhden eeppoksensa sitten antanut sukuumme ja kyseisessä tuotoksessaan kirjailija kirjoitti usein ´maha oli täynnä viinaa ja olimme onnellisia´. Kirjat ja tuo lause on jäänyt teini-vuosilta hyvin mieleen ja kyllähän se suomalaiselle miehelle hyvin sopii tuo metsäläisen elämä ja miestä väkevämpi kohtuullisesti nautittuna itse kullekin.