Inarijoella 27.7. - 2.8.2009
MA 27.7.
Veljekset tulivat hakemaan aamusella akateemisenvartin verran sovitusta myöhässä. Tällä kertaa kiesinä oli Jonin uudenkarhea Fordi. Suureperheen tarpeen mukaan tämä auto iso olikin ja näin kaikkien tavarat mahtuivat kyytiin suksiboxin suosiollisella avustuksella. Pysähdyttiin Iissä ja perään kurvasi Antti (vastaisuudessa motskarihemmo) V-Maxillaan. Perinteisesti ajettiin napapiirille kahville ja jossa nälkäisimmät söivät. Minun huki oli nyt ajaa dieseliä, ihan kiva tuo löpö polttoaineena. Harmi vaan, että tiukemmissa paikoissa ohituksista tulee tarkoitustaan tiukempia. Matka jatkui Sodankylän tankkauspisteen jälkeen Ivaloon, jossa sitten tutustuttiin ravintola Kultahipun ruoka- ja juoma-antimiin. Tämän jälkeen luonnollisesti lopetin ajovuoroni. Ostettiin paikallisesta ääs-marketista eväät. Siinä kaupan ovella joku paikallinen nähtävyys ilmoitti Moods:n minulta pummattuaan, jotta Inarijoesta on saatu ´punalihaista´. Eihän se auttanut kuin uskoa. Sen verran alkaa olla kokemusta, että hyvin usein ns. paikalliset saattavat ihan oikeasti neuvoa ja puhua totta näistä kalastusjutuistakin, tai sitten ei, vai mitä Joni? Tämän jälkeen matka jatkui Jarnon kuskivuorolla Inarista kohti Angelia. On se kumma, kun tiet huononee niin vauhti paranee. Motskarihemmo olikin fiksusti päättänyt ajaa kohteeseen Karigasniemen kautta.
No päästiin ehjänä Angeliin ja ostettiin sieltä 10e-alueelle luvat seuraavaksi vuorokaudeksi ja jatkettiin majoituksen tukikohtaan. Purettiin kamat autosta ja kanneltiin ne kämpille taas uudestaan purettaviksi. Varattiin meidän kalamiesten käyttöön rannan lähellä oleva pienempi kämppä. Päätettin, jotta humut majoittukoot isompaan. Kohta saatiinkin kalavermeet kasaan ja lähdettiin kohti kalapaikkoja. Majoitus oli kalliimmalla alueella ja luvat meillä edullisemmalle alueelle, joten ajelimme autolla tietä pitkin ylävirtaa eli etelää kohti. Kartasta olimme katsoneet jonkin koskipaikan ja eikun sinne. Heti kun pääsimme rantaan alkoi satamaan vettä. Ei nyt ihan esteristä, mutta ihan riittävästi. Motskarihemmokin oli erehtynyt mukaan ja ilman asianmukaista peuhari-asua, joten lainasin hälle sitten sadetakkia. No, valitsemamme kohde oli ihan persiistä, pieni matala koski, jossa ei muutama alle 20cm harria enempää tullut pinnalle asti. Joni tuomitsikin jo koko joen ihan p:ksi. Ei näkynyt lohtakaan. Sitä ihan varta vasten yritin pomperolla kaameassa vesisateessa. Puolilta öin keräsimme kamat ja palasimme kämpille makkaran paistoon. Yön alkaessa myös Pertti ja Marko saapuivat paikalle. Myöhemmin eräs humu risti äijät nukkuviksi suunnistajiksi.