Viime viikonloppuna avattiin sitten kalastuskausi Iijoella. Jurmunkoskea kalsteltiin ja veden korkeus oli ns. kesävesi. Normaalistihan tähän aikaan on edes jonkinlaista tulvanpoikasta, mutta nyt ei. Hellejakso oli lämmittänyt vedenkin sellaiseksi, että ihan mielellään siellä kahlasi. Jonkin verran kaloja näkyi ja jokunen mitallinen harjuskin kävi kurkkaamassa siiman päässä olevia jannuja. Isompaa kallaa ei näkynyt.
Tulevana viikonloppuna tehdään uusi yritys ja otetaan jälkikasvu mukaan, jospa ipanat onnistuisi meitä vanhuksia paremmin.
Kuva: Iijokea Jurmunkoskelta 1.6.2013
Myös se Tenojoen reissu lähestyy, lähtöön enää 17 päivää. Sitten viikko ongitaan. Majapaikka ompi Utsjoelta pari kilsaa jokivartta etelään ja Aittikosken lasku on suunnitelmissa, mikäli vain tuuli on suotuisa eli vastainen ja helekutin voimakas. Uutta vertakin on mukana tyhjää pyytämässä, tosin ensikertalaiset on yleensä korjanneet potin.
Vielä tällä kellonlyömällä näyttää siltä, että veden korkeus joella voisi olla reissun aikaan matalampi, mitä se nyt yleensä meidän reissuilla on ollut. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että uusia ottipaikkoja joutuu hakemaan. Todennäköisesti se löytyy sitten viimeisellä luvalla juuri ennen kotiin lähtöä. Perhoja tuli taas kevään aikana jokunen tehtyä. Rasiallinen isompia, toinen pienempiä ja joitain kymmeniä putkiperhoja. Ei taida ehtiä vanhoja perhoja tänä kesänä taas itse joessa uittaa. Jospa niitä kalakavereille käyttöön edullisesti tarjoiaisi 🙂
Kuva: Jokunen lohiperho Tenojoelle valmiina
